Emäntien Erä

Syksy tuo mukanaan hirvenmetsästyksen ja samalla tulevat myös hirvenhaukkukokeet. Palataan viime vuoden joulukuulle ja yhteen kilpailupäivään Satakuntaan kahden naisen tarinoilla.

”Vihdoin oli taas se aika vuodesta, kun päästiin koko kauden kohokohtaan Emäntien Erään. Pitkin syksyä tuli ilmoittautumisia ja naisia olikin ilmoittautunut jo kuusitoista. Kokeeseen oli enää viikko aikaa ja pikkuhiljaa alkoi myös peruutuksia tulemaan. Koirilla oli alkanut juoksuja, oli tassut rikki ja vallitseva susitilanne huoletti myös.

Perjantaina käytiin Anni Asikaisen kanssa laittamassa koepaikka palkintojen osalta valmiiksi. Meillähän jokainen saa palkinnon, vaikka päivä ei ihan putkeen menisikään. 

Lauantai aamu hieman ennen seitsemän aamulla saavuin koepaikalle ja sytytin tienpäähän kynttilät koepaikan opasteeksi. Ylituomari Heikki Kulmala jo odotteli minun jo saapuvan, jotta pääsisi sisälle laittamaan ilmoittautumispisteen valmiiksi. Heikki asetteli maastokuoret pöydälle ja minä otin paperin sekä kynän esiin, nyt ollaan valmiina ja ensimmäinen koira saa tulla. Ensimmäisenä paikalla oli Sari Puisto ja hän sieltä sai itselleen maastoksi Hinnerjoki. Seuraavana Jessica Männistö tuli ilmoittautumaan ja hänen valitsemastaan kuoresta paljastui Looti. Pikkuhiljaa loppu koeväki tuli ja nappaili itselleen maastokuoret, enää kaksi kuorta jäljellä. Anni tuli viimeisenä valitsemaan kahdesta vaihtoehdosta ja itse saisin sen mikä viimeiseksi jää, sain maastoksi Kauttuan.

Maastot oli arvottu ja oli Heikin aika kertoa päivän kulusta ja minkälaisilta matkoilta ampumatilaisuuksia yritetään ottaa. Koepaikalle ei opastuomarit tulleet ollenkaan vaan saamista kuorista löytyi maastotuomareiden yhteystiedot. Ylituomaripuhuttelu, kun oli ohi, alkoi ryhmät pikkuhiljaa soittelemaan opastuomareilleen sekä valua maastoihin. Pitkämatkalaiset lähtivät ensin. Kauin maasto oli Retakan Naavalla ja hänen ohjaajallaan Mervi Äärilällä. Meidän ryhmällämme ei ollut kiire, koska maastoon ajoi noin 20 minuuttia ja vielä oli hyvin pimeää.

Kun alkoi hieman valostumaan ja kello lähenemään puoli yhdeksää, joten mekin hyppäsimme autoihin ja toivotettiin tsempit toisillemme. Lähdimme ryhmätuomarini Tero Tuohiniemen kanssa hakemaan toista tuomaria Petri Paavolaa. Kun Pete oli noudettu, suunnistettiin maastoon.

Koirana minulla oli Mäentausta Pikkupimu. Maastoon päästyämme koira päästettiin irti ja sitten odoteltiin. Koira meni jonkin matkaa ja jäi paikoilleen ojan viereen. Odoteltiin hetki, mutta ei tapahtunut mitään. Epäilin raatoa ja sellaisen luota Pimu sitten löytyikin. Koira takaisin autoon ja hieman eri paikasta uusi yritys. Koira lähti hakemaan, eikä kauaa kulunut, kun haukahdus kuului ja sitten lähdettiin perään. Kolme hirveä nähtiin ylittävän tie ja Pimu sitkeästi perässä, mutta nämä kaverit olivat turhan vilkkaita juoksijoita eikä niitä tavoitettu.

Otin koiran kiinni ja uutta yritystä, mutta juoksijahan sieltäkin löytyi. Ajeltiin pitkin metsäteitä yrittäen ottaa koiraa kiinni ja kyllä me se vihdoin saatiinkin hirvenjäljiltä pois, mutta sitten katsottiin, että kyllä tämä oli meidän osaltamme tässä. Koira oli juossut jo useita kilometrejä ja kellokin oli jo sen verran, ettei enää tulosta saataisi aikaan ja huoli maastosta aamulla kantautuneesta tapaturmasta oli suuri ja vei kisaintoa muutenkin pois.”

  • Tiia Ketola

”Minä, Johanna Vikström ja koirani Pikkukallen Lola saavuttiin Emäntien Erään toista kertaa Pöytyältä ja matkassamme oli luottotuomari Heikki Haapsaari Tortinmäestä. Saavuimme koepaikalle seitsemän jälkeen ja maastoarvonnassa minulle osui Honkilahti 2, pienet teleksit ja rehvit sovittu. Koepaikalta lähdettiin ryhmätuomari Panu Puiston kanssa vähän vaille kahdeksan ajelemaan kohti Euraa, josta nappasimme kyytiin opastuomari Heikki Ketolan. Maastoon oli vain hetken matka ja siinä ennen irtilaskua käytiin hieman läpi hirvien oletettua paikkaa ja mistä koira laskettaisiin hakemaan.

Päivä alkoi jo valkenemaan ja oli aika päästää koira hakemaan, kello oli tuolloin 9.03. Eka lenkki oli 21 min ja 2,1 km. Toiselta lenkiltä löytö 20 minuutissa ja löytömatka 1,7 kilometriä. Siinä sitten löytöhaukkutulet ja evästelyt. Löytöä hieman häiritsi paikalle tullut metsuri raivaussahan kanssa, siksi ei löydöstä täyttä kymppiä saatu. Nuotiolla otettiin löytöhaukkua kasaan 122 minuuttia, käytiin kuulostelemassa haukun kuuluvuutta, jonka jälkeen eka ampumatilaisuus ja pikku karkko.

Haukussa yksi aikuinen sarveton hirvi. Tämä hirvi ei meinannut karkota mihinkään, mutta yht’äkkiä päättikin ylittää Koskeljärven. No me perässä ja koe kulki hienosti. Ampumatilaisuuksia saatiin kasaan 4 ja karkkoja 5, joiden matkoiksi kertyi yhteensä 8,2 kilometriä. Kun koitti kello 14.45, oli erä täynnä, mutta Lolan päivä ei… Eihän tuo työskentelyn aikana kauheasti korviaan loksauttanut, vaikka kutsuttiin. Niinpä siis apujoukkoja maastoon ja tuomarit kotiin/koepaikalle.

Päivä meni niin kivasti mukavalla kokoonpanolla! Ei paljon paremmin olisi voinut ”tottelemattomalla” koiralla mennä. Koepaikalle saavuttaessa oli enää yksi ryhmä meidän lisäksi saapumatta ja hekin sitten juuri tulivat, joten jäin odottamaan kokeen loppukarkeloita ennen, kun lähdettäisiin taas Heikin kanssa takaisin maastoon. Niinpä se sitten koitti palkintojen jako ja isoksi yllätykseksi oltiin Lolan kanssa sijalla kaksi, pistein 88,5. Viime vuonna voitto ja nyt toinen, ei huono.

Tämä on kyllä tullut jäädäkseen minun vuoteni ”pakko päästä mukaan” -kisaksi ja jos Luoja suo, niin toivottavasti Lolan kanssa kisataan myös ensi vuonna näissä merkeissä.

Ai niin, ja Lola kytkettiin lopulta 19.20 turvallisesti karkosta, kun oltiin jo aika vaarallisella susialueella. Loppu hyvin kaikki hyvin!”

Mikä hirvenhaukku?

”Kokeessa jäljitellään käytännön metsästystä laskemalla koira irti maastoon etsimään hirveä. Hirven löydyttyä tuomarit pyrkivät lähestymään haukussa olevaa hirveä, kuten metsästyksessä tehtäisiin ampumatilaisuuteen pyrittäessä. Aina tämä ei heti onnistu myöskään käytännössä ja tilanne toistetaan mahdollisuuksien mukaan useita kertoja päivän aikana. Kokeen kuluessa testataan myös koiran yhteistyöhalukkuutta ja tottelevaisuutta. Lisäksi koiran suoritusta arvostellaan eri ominaisuuksien osalta kuten esim. haukun kuuluvuus.”

 

LUE LISÄÄ SUOMEN KENNELLIITON SIVULTA