Se paljon puhuttu kuonokoppa

Nykypäivänä tuntuu, että kuonokoppa on muuttunut hyvällä tavalla arkiseksi välineeksi yhä useammassa taloudessa. Se on löytänyt paikkansa vahinkojen minimoijana, hoitotoimenpiteiden helpottajana, turvallisuudentunteen tuojana ja arjen helpottajana.

Kuonokoppa on loistava väline. Se ehkäisee haitallisten asioiden maasta syömistä, estää puremistapauksia ja tuo turvallisuutta muun muassa hoitotoimenpiteisiin, esimerkiksi eläinlääkärissä. Se on erinomainen väline tilanteissa, joissa ei voi olla varma koiran tavasta reagoida esimerkiksi kipuun.

Kuonokopan täytyy olla koiralle sopiva, oikean mallinen ja käyttötarkoituksen mukainen. Lyhytaikaisessa hoitotoimenpidekäytössä hyvä väline on hoitokoppa, joka estää esimerkiksi puremisen. Tällöin on hyväksyttyä käyttää sellaista koppaa, jossa juominen tai oksentaminen ei onnistu.

Arjessa kuonokopan tulee olla puolestaan sellainen, että se sopii eläimelle.

Kuonokoppamalleja on paljon, joten valtaosalle koirista löytyy sopivanlainen koppa tarpeen vaatiessa.

Meillä kuonokoppaa käytetään monipuolisesti: koiria yhdessä juoksuttaessa, julkisissa kulkuneuvoissa, kaupungilla sekä eläinlääkärillä että hierojalla käydessä. Haluan turvata tilanteessa kuin tilanteessa sekä oman koirani että muiden turvallisuuden. Kuonokoppa ei automaattisesti tarkoita, että koira olisi vihainen, eikä sitä meilläkään siksi käytetä. Koira on eläin, joten tietynlainen ennakointi ja riskien minimointi kuuluvat asiaan.

Toisten koirien kanssa juostessa paimentavat koirat usein napsivat toisiaan paimentaessaan. Paimennustaipumus on koirassa geneettinen ominaisuus, jonka kitkeminen voi olla vaikeaa. Kuonokoppa estää siis myös loukkaantumistilanteita. Reippaassa vauhdissa tehty hammasnapsaisu voi tehdä isonkin jäljen, joka saadaan minimoitua kuonokopalla helposti. Samoin julkisissa kulkuneuvoissa haluan pitää koirallani kuonokoppaa jo turvatakseni muita ihmisiä ja eläimiä.

Oma koirani arvostaa tilaa, mutta aina sitä ei ole. Kuonokopan avulla voin minimoida riskejä ja vastata oman koirani toiminnasta sekä suojella kuitenkin muita.

Kuonokoppa on ennakoivaa toimintaa

Hoitotoimenpiteissä kuonokoppa on välttämätön ja ehdoton itselleni silloin, kun en vielä tunne hoitajia. Tinkalla on aina koppa eläinlääkärissä sekä hieronnassa. Hoidettavana on eläin, jolla on eläimen vaistot. Kopan avulla voidaan minimoida valtavasti uusia riskejä.

Eläin voi kipeänä reagoida hyvinkin itselleen epätyypilliseen tapaan. En halua joutua siihen tilanteeseen, että esimerkiksi hierojan tai eläinlääkärin elanto vaarantuu koiran vuoksi, joka toimii vaistojensa varassa. Tiedän, että on parempikin vaihtoehto: voin pukea koiralle sopivanlaisen kopan.

Koiralle on opetettava, että kuonokoppa on mieluisa ja mukava asia. Sen yhteyteen kannattaa ehdollistaa mukavaa tekemistä. Kopan päähän laittamisesta on hyvä tehdä koiralle mieluisa juttu.

Kopan käyttöä voidaan treenata namien avulla. Niitä pystyy syöttämään myös joidenkin koppamallien läpi. Esimerkiksi Tinkan käyttämän Gappayn metallikopan läpi saa helposti annettua koiralle herkkuja ja palkattua sitä.

Itse olen koiraa totuttaessa ehdollistanut kopan esimerkiksi metsälenkkeihin, jolloin kopasta tulee kiva. Eli aina kun koppa laitetaan päähän, tapahtuu jotain kivaa. Koirat tottuvat niihin joskus nopeammin, joskus hitaammin.

Kyse on opetettavasta asiasta, joka pitäisi opettaa jokaiselle koiralle. Jos tai kun sattuu sellainen tilanne, jossa koira koppaa tarvitsisi, on paljon helpompaa, kun koiralla on jo olemassa käytösmalli, jonka pohjalta toimia.

Kuonokoppa on hyvä väline. Jokaisen koiran pitäisi olla tottunut siihen.

Kirjoitus ja kuvat: Roosa Buska