Whippetit ajuekokeen suomenmestaruuskisoissa 2020

kuvakollaasi kahdesta kameraan katsovasta ja seisovasta whippetistä, joista toinen on mustavalkoinen ja toinen vaaleanruskea

Alkusyksystä 2020 intohimoinen whippet-harrastaja Marita Kauppinen kyseli, lähtisimmekö ajuekisaan lokakuussa, ja päätimme laittaa hynttyyt yhteen. Vinttikoirien kuningaslajiksi kutsuttu ajuekoe eroaa muista vinttikoirakokeista sikäli, että ajueessa työskentelee kolme koiraa yhdessä ja suoritus arvostellaan kokonaisuutena.

Ajuekokeessa viehe mutkittelee maastossa oikean riistan liikkeitä imitoiden ja koirilta vaaditaan toisenlaista työskentelyä kuin perinteisessä maastokokeessa.
Ajuekokeessa arvostellaan seitsemän osa-aluetta: nopeus, innokkuus ja seuraaminen, ketteryys, kiinniotto, yhteistoiminta, käyttäytyminen hihnassa ja käyttäytyminen irti. Ajueessa koirien pitää hallita ryhmätyöskentely esimerkiksi niin, että yksi johtaa ja muut pyrkivät katkaisemaan saaliin pakoreitin. Koirien roolit voivat vaihdella kesken suorituksen.

Ajueen koirat voivat olla eri rotua ja turvallisuusnäkökohdat huomioon ottaen jopa erikokoisia.
Kokeessa kisaavat kolmen koiran tiimit ja tiimit muodostuvat kaikista kilpailuoikeuden omaavista roduista. Kyse ei siis ole rotukohtaisesta sarjasta. Ajuekokeessa radan pituus on kaikille sama.

vaalearuskea whippet seisoo ja katsoo kameraan

Kuva: Siiri Virtanen

Kovakuntoisten koe

Ajuekoe vaatii koiralta erittäin hyvää kuntoa ja kestävyyttä jo pelkästään radan pituuden vuoksi. Koska ajueen koirien reittivalinta ei ole suora, juostu matka on monesti pidempi kuin radan pituus. Ajuekokeessa juostaan alkuerät ja finaalit samana päivänä. Yleensä ajuekokeessa suositellaan ja suositaan jo tuttujen tai pelkästään omien koirien muodostamaa ajuetta, koska näin yhteistyö on ennestään tuttua.

Valinnat varmistuvat

Tätä taustaa vasten aloimme rakentaa whippetiemme ajuetta. Mietiskelin kotona, ketkä valitsisin mukaan viidestä ehdokkaastani. Minulta tulisi kaksi ja Maritalta yksi osallistuja. Päädyin jo jonkin verran kokemusta saaneeseen rataurokseeni Higginsiin. Se oli alkanut osoittaa maastokokeissa ajuemaista työskentelyä sen sijaan, että olisi seurannut pelkästään viehettä.

Toiseksi otin mukaan, varsinaisena jokerina, tiimini nuorimman, näyttelylinjaisen Alexin, joka oli jo treenannut muiden kilpureideni kanssa pitkin kevättä ja kesää. Se oli myös siirtynyt kilpailukauden ruokailuun ja lisäravinteisiin kasvattaakseen kestävyyttä sekä lihasmassaa. Päättelin Alexin suoriutuvan kokeesta hyvin fyysisesti. Maritalta tuli mukaan kokenut whippet-tyttö Tyyni. Tyyni olisi tarkasti saalista seuraava johtohahmo, jota pojat varmistaisivat omassa työskentelyssään.

mies ja nainen poseeraavat kolmen whippetin sekä niiden voittamien pokaalien ja ruusukkeiden kanssa

Lupaava alku

Ajuekokeen SM eli SAM-20 pidettiin Jaalassa erittäin kauniissa maisemissa hyvällä sänkipellolla. Hulppealla radalla oli pituutta melkein kilometri, joten valmistautuminen ja huolto nousisivat kisapäivänä arvoonsa. Sää oli kauniin aurinkoinen syksyn väreineen. Kokeeseen oli ilmoittautunut 17 ajuetta, joista 16 otti osaa kisaan.

Eläinlääkäri antoi tarkastuksen jälkeen ajueellemme kisaluvan, ja odottelimme vuoroamme radan viereisellä nurmikentällä whippetejämme lämmitellen. Jännitys oli huipussaan, kun tuli oma vuoro astua pellolle.

Ajuekokeessa saalis eli viehe lähtee piilosta ja koirat ovat kytkettyinä, kunnes saalis näkyy. Tämän jälkeen koirat päästetään irti erityisillä lähettämisvaljailla tai hihnoilla kisaajien haluamassa järjestyksessä. Alkuerän suoritus näytti omissa silmissäni hyvältä, mutta lopullisen arvostelun tekisivät kolme kokenutta tuomaria, jotka tarkkailivat suoritusta radalla.

Alkuerien suoritusten pisteitä ei meille kerrottu; kuulimme vain, pääsikö ajue finaaliin. Tauolla ja finaaleja odotellessa huolehdimme kilpureiden palautuksesta sopivantahtisella ja -pituisella lenkillä sekä energian tankkauksella.

Jälkimmäisessä esiintyy paljon vaihtelua. Itse suosin helposti sulavaa proteiinipitoista ja rasvaista ruokaa ja siihen lisättyjä lisäravinteita, jotka takaavat energiavarastojen täyttymisen. Yksi vaihtoehto on Nutrolin® Sport, jota kilpurit ovat käyttäneet säännöllisesti jo ennen kisakauden alkua.

Yhteistyökykyinen ajue

Finaalisuoritusta odotellessa aloitimme jälleen whippetien lihasten lämmittelyn ja valmistautumisen omaan suoritukseen. Olimme luonnollisesti käyneet jälleen eläinlääkärin tarkastuksessa saadaksemme juoksuluvan finaaliin.

Hieman jännitin nuoren Alexin puolesta, miten se jaksaisi finaalisuorituksen pitkällä radalla maastossa, mutta omissa silmissäni suoritus näyttäytyi jälleen varsin kelpoiselta. Ajue oli hyvin yhteistyökykyinen. Tyyni seurasi viehettä tarkasti Higginsin varmistaessa omassa roolissaan sivustassa pakoreitin katkaisua ja Alexin täydentäessä yhteistyötä omalla tavallaan.

Vinttikoira-ajueen yhteistyöskentely vapaana juostessa on mitä kauneinta katsottavaa, kun kaikki pelaavat hyvin yhteen. Finaalien jälkeen oli jälleen vuorossa kilpureiden palautuslenkki sekä ruokinta. Perinteisesti kisoissa itsekin pääsee siis vähän kävelemään.

Jännittävät hetket

Palkintojen jaossa jännitys säilyy loppuun saakka, sillä ajueiden sijoitukset kerrotaan yhteenlaskettuina pisteinä häntäpäästä alkaen. Podium-paikka eli sijoitus kuuden parhaan joukossa lähestyi yksi kerrallaan. Jännittyneinä vilkuilimme Maritan kanssa toisiamme, mitenhän tässä käy. Naps ja podium-paikat tulivat jakoon, eikä meitä vieläkään kuulutettu. Sijat vähenivät edelleen, kunnes kolmannen sijan kohdalla kuulutettiin meidän ajueemme numero. Ylsimme siis suomenmestaruuspronssille ja vielä SERT:n arvoisin pistein, joita ajueille jaettiin kokeessa vain kolme kappaletta.

Roolit kohdillaan

Todella epäuskoisina veimme kilpurit mukanamme palkintojen jakoon. Tunnelma oli uskomaton; olimme kaiken lisäksi vain kahden pisteen päästä hopeasta. Tunnelma oli mitä mainioin myös ajueiden kesken, ja kaikki onnittelivat toisiaan. Hyvä, rento ja jopa yhteisöllinen tunnelma jatkui kisapaikalla koko päivän. Itselläni meni kauan menestyksen sulattelussa.

Saavutus nousee todella korkealle kilpureitteni saavutusten joukossa. Whippetejä pidetään rotuna enemmänkin yksinsuorittajana kuin joukkuepelaajana, mutta tässä ajueessa kilpurit löysivät kukin oman roolinsa ja yhteistyö arvioitiin pronssimitalin arvoisesti. Suoritus oli myös ajueen SM-kokeissa paras koskaan whippeteille.

Tällainen suoritus vaatii kilpurilta todella paljon. Oman kisaajan kunnosta ja ennakkohuollosta sekä ruokinnasta pitää olla varma jo ennen koetta.

mies ja nainen kolmen whippetin kanssa palkintopallilla

Kuva: Satu Laakso

Levon vuoro

Toivottavasti tämä saavutus rohkaisee myös muita kilpailuoikeuden omaavia koirien omistajia mukaan. Nyt talvella kisakausi on heitetty teloille ja nautimme lenkeistä, leikkimisestä ja levosta, kunnes valmistautuminen seuraaviin kisoihin taas alkaa.

Terveisin Miska-Alexander, Marita, Tyyni, Higgins ja Alex

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *