Kouluratsastaja Jessica Kerttusen katsaus vuoteen 2020

Joulukuu on aina se kuukausi, joka tuntuu menevän kuin hujauksessa. Pitää pakata lahjoja, leipoa pipareita ja muistaa läheisiä. Aattona saa vihdoin rauhoittua ja syödä itsensä ähkyyn, katsoa leffaa ja nukahtaa sohvalle. Tänä vuonna poikkeuksellisesti itsekin meinasin viettää kunnon Joulun kotona, enkä viipottaa töissä. Varsin poikkeuksellista!

Kisareissu Venäjälle

Vaikka on ollut aika kökkö vuosi kaikkien tapahtumien ja kilpailuiden suhteen, pääsimme sentään käymään tammikuussa Venäjällä, joka oli ehkä eksoottisin reissu koskaan. Toivottavasti pääsisimme lähtemään sinne mahdollisimman pian uudestaan.

Loppukevään ajan olimme aika lockdownissa treenien peruuntuessa ja töiden loppuessa. Tästä intoutuneena päätin etsiä itselleni uutta tekemistä ja päätin ryhtyä lukemaan pääsykokeisiin, mutta en vielä päässyt sisälle yliopistoon. Toivottavasti ensi kerralla lykästää!

Kesällä onneksi tilanne helpotti vähän ja pääsimme jatkamaan treenaamista. Kesällä muutenkin on helpompaa touhuta eläinten kanssa, kun päivät ovat pitkiä ja valoisia. Elokuussa tilanne näytti jo varsin valoisalta, kun Suomen mestaruudet lähestyivät, treenit kulkivat hyvin ja työt jatkuivat. Suomen mestaruudet menivät hyvin, vaikka ensimmäisenä päivänä unohdin radan ja se laski pisteitä sen verran, että jäimme pois mitalikolmikosta. Näin ollen olimme lopulta neljänsiä, mutta sijoituimme kuitenkin kumpanakin päivänä. Positiivista oli se, että unohdus johtui siitä, kun hevonen tuntui niin hyvältä. Näinkin voi käydä!

Maajoukkuekatsastukset lokakuussa

Lokakuun alussa pääsimme käymään maajoukkuekatsastuksissa, jotka myös menivät hyvin. Suunnittelimme runkoa ensi kaudelle, mutta tällä hetkellä on hyvin vaikea ennustaa, miten se tulee toteutumaan. Onko kansainvälisiä kisoja lainkaan, edes Suomessa? Kuun vaihteessa ennen tilanteen pahenemista pääsimme vielä kerran kilpailemaan Ypäjälle hallikilpailuihin, joista nappasimme kumpanakin päivänä luokkavoiton. Eli kausi päättyi ihan mukavasti!

Tarkoituksena oli osallistua vielä tämän vuoden puolella yhteen kilpailuun ja kahdelle leirille. Ensimmäisen leirin jouduimme jättämään välistä Wesan rokotusreaktion vuoksi ja loput peruttiinkin tämän hetken tilanteen vuoksi.

Pikapaluu lähes arkeen joulukuussa

Jos katson viime vuoteen ja tähän hetkeen, niin en olisi koskaan uskonut, että elämä tulee näin nopeasti ja kertaheitolla muuttumaan. On ollut outoa viettää päivät vain kotona koirien seurana ja koirat varmaan luulevat, etten enää käy töissä 🙂 Voitte uskoa kuinka järkyttyneitä ne olivat, kun joulukuun alkupuolella koitti pikainen paluu arkeen! Onneksi meillä on kotona etätyöläisiä, joten ihan kokonaan ei niiden tarvitse jäädä yksin. Vaikka tilanne on pahentunut, niin onneksi pääsee treeneihin. Se pitää mielen virkeänä, vaikkakaan nyt viikkoon ei ole tullut salille asti raahauduttua.

Huippu-urheilutuki paralympiaisia varten

Ensi vuodesta ei paljoa uskalla vielä sanoa mitään. Sen verran on tiedossa, että 15 vuoden ajan edustamani seura lopettaa toimintansa ja tästä syystä oli etsittävä uusi tilalle. Vuoden vaihteesta lähtien kuulumme tästä eteenpäin Helsingin Ratsastajiin, johon meidät toivotettiin lämpimästi tervetulleeksi. Lisäksi vuoden vaihteessa valmentajani Ville muuttaa lähemmäksi uuteen toimipaikkaan, joten toivottavasti pääsemme useammin hänen luokseen valmentautumaan hyvien olosuhteiden pariin!

Saimme huippu-urheilutuen ensi vuodelle Pariisin paralympialaisia varten, joka vähän enemmän antaa fiilistä tehdä tätä. Wesa parka on siinä vaiheessa jo hieman iäkäs, jos Pariisiin asti päädytään, mutta ei kerrota siitä vielä sille 😉

Hyvää Joulua ja parempaa vuotta 2021!

Jessica Kerttunen

One thought on “Kouluratsastaja Jessica Kerttusen katsaus vuoteen 2020

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *