Monipuolinen suomenhevonen Tirppa

Kerron nyt hevosestani Liukkaan Siro ”Tirpasta”, jonka olen omistanut koko sen elämän ajan. Tirppa on tilausvarsa, jonka äiti on kaverini tamma Siru Dahlia. Isäksi valitsin Temen.

Kantakirjaan työhevospuolelle

Tirppa syntyi kesällä 2002 ja muutti meille äitinsä kanssa kolmen kuukauden ikäisenä. Puolivuotiaana se vieroitettiin, ja äititamma palautui omistajalleen.

Tirppa eleli normaalia lapsen elämää: ajolle se opetettiin vuotiaana ja selkään noustiin kolmevuotiaana.

Viiden vuoden vanhana Tirppa kantakirjattiin vetokokeella työhevospuolelle. Se sai II-palkinnon ja saavutti työhevosmestaruuksissa sijan 5/17. Tirppa on sisukas tyttö. Se veti kaikista mukana olleista työhevosista kolmanneksi pisimmälle, lähes 20 porrasta.

Sitten oli aika siirtyä ravivalmennukseen, mitä jo sukukin edellytti. Treenaaja oli Mika Mäkelä, joka on mielestäni yksi parhaista alallaan. Tirppa treenasi hyvin, mutta isona tyttönä kävi kuitenkin niin, että etupolvet eivät rasitusta oikein kestäneet ja Tirppa siirtyi ratsupuolen hommiin.

Ratsastuskoulun luottohevonen

Meillä oli viisi vuotta pieni ratsastuskoulu, jossa Tirppa nousi luottohevoseksi vihkien monta junioria sekä aikuista ratsastuksen saloihin. Suomenhevosaktiivina olen aina vienyt hevosiani esiintymään yleisölle. Tirppakin on ollut mukana katrilleissa muun muassa Elma-messuilla ja Senaatintorilla sekä Helsingin halki kulkeneessa kulkueessa. Kaikenlainen toiminta on aina sujunut hyvin, ja hevonen on ollut terveenä.

Kutina iski yllättäen

Sitten koitti kesä 2018. Kun haimme kesän lopulla hevosia pois laitumelta, huomasin, että Tirppa alkoi vimmatusti hangata itseään trailerin reunoihin. Kotona sama juttu jatkui. Aina kun Tirppa oli käytävällä kiinni, se hankasi häntää ja pehvaa reunoihin ja karsinassa yön aikana myös harjaa seiniin.

En ymmärtänyt, että Tirppa oli altistunut 16 vuoden ikäisenä ja saanut pahan allergian, koska koskaan aiemmin ei ollut esiintynyt minkäänlaista hankaamista. Samalla laitumella oli kaksi muutakin hevostamme, eikä niillä ilmennyt mitään.

Öljy vei kutinan ja vähensi hilseilyä

Seuraavana kesänä hommasimme Tirpalle hyönteisloimen ja kokeilimme kaikenlaisia ”tököttejä”. Niistä oli vain vähän apua. Sitten kuulin Nutrolin® Hevonen Iho ja karvapeite -öljystä ja kokeilin sitä. Sekin auttoi vähän, mutta sinä kesänä olimme aloittaneet öljyn käytön liian myöhään.

Tänä vuonna aloin käyttää öljyä jo maaliskuussa ja jatkan edelleen, koska tulokset ovat niin hyvät. Toki ötökkäloimi sekä huppu ovat olleet yhä käytössä, mutta Tirppa ei ole hangannut itseään enää ollenkaan. Miten ihana katsoa hevosta, joka on terve ja rauhallinen. Ei kutita enää mistään! Nyt kun ensimmäinen räntä on satanut täällä etelässä ja talvi on tuloillaan, vähennän öljyn käyttöä. Kokonaan en sen käyttöä lopeta, koska Tirpan karvapeitekin on hienossa kunnossa ja tuntuu, että nahka hilseilee todella paljon aiempaa vähemmän.

Kiitos hyvästä tuotteesta Nutrolinille. Tästä on ollut todella apua!

Kirjoitus: Anne Fischer     Kuvat: Sari Rasehorn  

Kuvissa Tirpan selässä on Ida Laine, joka on hoitanut Tirppaa jo vuosien ajan

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *