Shetlanninponi Tikrun talviterveisiä ja urasuunnitelmia

Heippa,

Olen shetlanninponi Tikru ja lupasin kertoa teille kuulumisiani. Asun Pohjois-Karjalassa, jossa pääsen nauttimaan lumesta ja kunnollisista talviolosuhteista. Olen syntynyt vuonna 2014, ja kuten kaikki hevoseläimet, minäkin vietin synttäreitäni vuodenvaihteessa.

Olen siis jo viisivuotias ja kasvanut keskivertoshettiksen mittoihin. Minulla on myös ponimaisen hieno tynnyrimäinen vartalorakenne. Omistajani kutsuu sitä keskivartalolihavuudeksi. Vaikka saan kohtuullisissa määrin liikuntaa viikkotasolla, ykkösharrastukseksi laskisin kuitenkin syömisen, ja se kuulemma näkyy myös ulospäin.  Ruoka vaan on niin hyvää, eikä sitä voi koskaan saada riittävästi.

Sopivasti liikuntaa ja tarhailua

Päivät kuluvat pääasiassa tallikaverini Paavon kanssa tarhaillessa ja nahistellessa. Sosiaaliseen luonteeseeni sopii se, että minulla on tarhaseuraa. Valjaissa käyn keskimäärin kolme kertaa viikossa, ja hikihän siinä hommassa tulee. Omistajani uhkailee parhaillaan ajavansa osan karvoista pois, etteivät kainalot olisi kosteana seuraavat puoli vuorokautta. Tällä hetkellä nimittäin muistutan enemmän mammuttia kuin ponia, koska karvaa on runsaasti.

Viimeisin aluevaltaukseni on ratsastus. Sitä aloiteltiin jo kesällä samalla, kun olin laitumella, mutta nyt minulle suotiin mahdollisuus palata muutamaksi viikoksi vanhaan kotitalliini, jossa omistajani pieni ystävä Iita opettaa minulle ratsastuksen alkeita.

Vanhalla kotitallilla pääsen myös moikkaamaan vanhoja kavereita. Olen mestari oppimaan, eikä kilttiin perusluonteeseeni kuulu tehdä isoja jekkuja, joten ratsastus on lähtenyt käyntiin mallikkaasti. Vasen laukka on minulle iso mysteeri, koska oikeallakin laukalla pärjää. Olen myös maastoillut ratsain ja se on mukavaa vaihtelua kärryjen vetämiseen. Käyn myös jopoilemassa eli omistajan Jopon perässä juoksentelemassa sulan maan aikaan.

Poniraviura suunnitteilla

Ja sitten vielä yksi jännä juttu. Olen aloittanut myös virallisen raviponiurani starttaamalla kerran poniraveissa. Odotukset eivät olleet kuulemma suuret etukäteen, eikä siitä startista jäänytkään jälkipolville kertomista. Suoritus oli omistajaa lainatakseni tasapaksu. Olen hieman laiskaa sorttia ja kun poniraveissa oli myös paljon uusia kavereita, niin ravaaminen kieli vyön alla oli minulle sivuseikka. Harjoitukset kuulemma kuitenkin jatkuvat koko tulevan talven.

Tässä tärkeimmät tällä erää. Hauskaa talvea, nautitaan lumesta!

Terveisin, Tikru