Rhyn, Coelin ja Rhemyn vauhdikas vuosi 2018

Talven ja kevään vietimme ja työskentelimme Pohjois-Englannissa ja Etelä-Walesissa. Joulu- ja helmikuun välillä on paljon työtä koirille ja ne ovat aika lujilla. Uuhet, joita on noin 800, laiduntavat nummilla ja vuorilla eri kokoisissa laumoissa. Säännöllisin välein niitä muun muassa madotetaan, rokotetaan, otetaan sisälle sairauden vuoksi ja niille annetaan vitamiineja. Tällöin ne kerätään koirien avulla ja kuljetetaan lampolaan toimenpiteitä varten.

Nummet ja vuoret ovat laajoja, maasto vaikea, ja lampaat yrittävät usein parhaansa mukaan levittäytyä niin, että koirat eivät niitä löytäisi. Kun lampaat on saatu kerättyä ja kuljetettua lampolaan, ne ajetaan käsittelyaitaukseen ja sieltä sitten niin sanottuun ränniin ja pieniin loosseihin, joissa toimenpiteet tehdään. Koirat ovat silloin aitauksessa ja työntävät eläimiä ränniin ja sieltä loosseihin. Tällaisen työpäivän pituus on meille kaikille 8–9 tuntia.
Tämän lisäksi eläimet käydään tarkistamassa ja lisäruokkimassa joka päivä, jolloin koirat ovat töissä 3–4 tuntia. Työaika on tuo pidempi, jos on jotain poikkeavaa.

Kisamenestystä Briteissä

Talvella Isossa-Britanniassa käydään alle kolmevuotiaille koirille tarkoitetut niin sanonut nursery-kisat. Rhemy oli kaksivuotias, joten se pääsi osallistumaan. Rhemy pärjäsi oikein hyvin: voitimme muutaman kisan ja sijoituimme useasti. Hyviä ostotarjouksiakin tuli, mutta Rhemy ei ollut myynnissä.

Työn ja kisojen ohessa treenasin sekä omia että muiden nuoria koiria, jotka sitten joko jäävät omistajilleen tai ne myydään työ- tai kisakoiriksi.

Kiireinen kevät

Maalis- ja huhtikuu ovat karitsointiaikaa, jolloin koiria ei jaksa tai ehdi treenata. Kaikki energia ja aika menee synnytysapuun, uuhien ja karitsoiden hoitoon (esimerkiksi ruokkimiseen ja karsinoiden kuivittamiseen), siirtoihin ja niin edelleen.

Työpäivä alkaa seitsemän maissa ja loppuu noin klo 19–20. Ruoka- ja kahvitauot pidetään silloin, kun ehditään.

Uuhet ja karitsat viedään ulos laitumille koirien avulla. Uuhet, jotka ovat synnyttäneet ulkona, siirretään karitsoiden kanssa toiselle laitumelle karitsoiden ollessa 1–3 päivän ikäisiä.

Korille tämä on rankkaa työtä: pienet karitsat eivät ymmärrä koiran päälle ja voivat poukkoilla miten vain. Uuhet taas pitävät koiraa suurena uhkana ja käyvät rajustikin koirien päälle. Silti tämä on työtä, jota rakastamme kovasti.

Treeniä ja kisaamista toukokuussa

Toukokuussa osallistuin Englannissa muutamiin kisoihin, jotka olivat niin sanottuja Open-kisoja, eli samoja kuin Suomen III-luokka, joka on vaativin kisaluokka. Coel oli toinen tuplahakukilpailussa. Se voitti kolme tavallista kisaa ja sijoittui muutamissa.

Rhemykin taisi sijoittua yhdessä kisassa. Rhyn nivelrikon takia en rasittanut sitä paljon, koska halusin pitää sen kunnossa kesän PM- ja EM-kisoja sekä maajoukkuekarsintoja sekä SM-kisoja varten.
Toukokuun lopulla palasimme Suomeen, ja ohjelmassa oli heti maajoukkueleiri. Kisakausi oli myös alkanut, joten oli aika irrottaa koira työmoodista ja valmistaa kisakauteen. Normaali kisasuoritus on noin 15 minuuttia, tuplahakurata kestää noin 30 minuuttia.

Arvokisoja heinäkuussa

Heinäkuussa Rhy jäi auton alle, mutta kuin ihmeen kaupalla sille tuli vain pieni murtuma kylkiluuhun. Kahden viikon jälkeen oli ensimmäiset maajoukkuekarsintakisat vuoden 2019 joukkueeseen. Rhemy, 2 v, yllätti olemalla toinen, Coel samoilla pisteillä kolmas ja Rhy kolmastoista. Toisena päivänä Coel voitti ja Rhy oli neljäs. Rhemy diskattiin puremisen vuoksi.
Sitten parin viikon päästä olikin jo PM-kisat Tammisaaressa ja Coel ja Rhemy olivat joukkueessa. Rata oli ihana, haastava ja kumpuileva, ja lampaat olivat sopivan haastavat. Molemmat koirat olivat aivan superhyviä.

Rhy onnistui voittamaan kaksipäiväiset karsintakisat, joissa jokainen koirakko ajaa yhden radan per päivä, ja jätti kaikki norjalaiset ja ruotsalaiset kestosuosikit toiseksi. Minulla oli siis kaksi koiraa finaalissa, johon pääsee yhteensä 15 koirakkoa.

Tuplahakufinaalissa Coelilla oli yksi haastava karitsa, jonka takia emme saaneet tehtyä niin sanottua isoa jakoa (international shed). Rhyn suorituksen aikana satoi kaatamalla ja eläimet olivat raskaat, mutta saimme kuitenkin kaiken tehtyä ja päädyimme sijalle yhdeksän. Olin huipputyytyväinen koiriini!

EM-kisat Tšekissä

Sitten olikin aika lentää Tšekkiin, jossa käytiin EM-tason Continental Sheepdog Championship -kisat. Rata oli haastava ja lampaat erittäin hankalat. Karsinnat käydään kolmena päivänä, ja jokainen ajaa ainoastaan yhden radan.

Rhy ja Coel tekivät suomalaisen paimennuksen historiaa: Rhy oli toinen omana päivänään, ja Coelilla oli kisojen paras rata kaikista 101 koirasta, eli se voitti EM-karsinnat. Kaksi koiraa taas finaalissa, aivan huikeaa!

Tuplahakufinaalissa useat koirat eivät olleet löytää toista laumaa. Molemmat koirani löysivät ne helposti ilman lisäkäskyjä. Sitten Coel menetti hermonsa yhden laiskan pässikaritsan vuoksi ja tirvasi sitä tolpankierrossa. Näin se olisi tehnyt töissäkin, mutta kisassa tirvaaminen johtaa hylkäykseen.
Rhyllä oli myös huippuhyvä alku. Isossa jaossa tuomarit luulivat, että se puri, kun se meni pysäyttämään yhtä karkaavaa uuhta. Oikeasti se ei purrut, mutta suoritus kuitenkin hylättiin. Hyvät karsintaratamme toivat kuitenkin Suomelle joukkuekisassa neljännen sijan!

EM-kisoista motivaatiota

Paimennuksessa Suomi on ollut muihin maihin nähden alkutekijöissä, sillä paimennuskulttuurimme ja koiran käyttökulttuurimme ovat verrattain nuoria. Ennen kisoja finaaliin pääsy oli salainen unelmani, joten se, että sain kaksi koiraa finaaliin ja voitin karsinnat, oli tosi iso juttu. Sillä fiiliksellä elän pitkään.

Finaaliradoilta meillä on vielä paljon opittavaa, mutta nyt olemme ainakin päässeet maistamaan niitä. Motivaatio on siis suuri ja hampaankoloon jäi sopivasti ensi vuotta ajatellen.

Loppukesän kisoja

Kotiin päästyämme olikin aika lähteä viikonlopuksi Kiteelle, jossa järjestettiin toinen maajoukkuekarsinta. Ensimmäisenä päivänä Coel pääsi sijalle 1, Rhy sijalle 5 ja Rhemy sijalle 15. Toisena päivänä Rhemy yllätti tulemalla toiseksi. Hän hävisi pisteen voittajalle. Rhy oli kolmas ja Coel viides.
Seuraavana viikonloppuna oli kolmepäiväiset SM-kisat Rantasalmella. Järjestyksessä kolmas viikonloppu oli samalla viimeinen maajoukkuekarsintaviikonloppu. Ensimmäisenä karsintapäivänä Rhemy pääsi sijalle 3, Coel sijalle 4 ja Rhy sijalle 14. Toisen päivän sijaluvut olivat Coel 2, Rhy 5 ja Rhemy 11. Yhteistulosten perusteella kaikki kolme koiraa pääsivät tuplahakufinaaliin. Yey!
Ensimmäinen haku oli haastava, mutta koirani ovat hyviä hakijoita, joten en ollut huolissani. Olin pikemminkin innoissani, koska tuplahaku on niin kivaa puuhaa ja sen kruunaa iso jako, joka on vaativin mutta myös hauskin osuus.

Rhemy leikkasi kakkoshaun, mutta sai tehtyä jopa ison jaon, mikä on tosi hyvin koiralta, joka ei ole täyttänyt edes kolmea vuotta.

Rhyllä oli hirveän hyvä rata, tiesin, että sen jälkeen muiden pitäisi todella ylittää itsensä, jotta ne voittaisivat sen. Coel lähti toiseksi viimeisenä ja teki elämänsä radan. Fiilis oli ihan mieletön – ihan sama, mitä mieltä tuomari oli. Itselleni rata oli yksi parhaista.

Hollantilainen tuomari oli samaa mieltä. Coel voitti toisen SM-kultansa ja Rhy sai hopeaa, joka oli sen toinen. Molemmat olivat ylivoimaisia niiden jälkeen tuleviin koiriin verrattuna.

Coel voitti siten neljännen kerran maajoukkuekarsinnat kokonaisuudessaan ja on joukkueen kapteeni. Rhy ylsi sijalle kolme ja Rhemy sijalle kuusi.

EM-joukkueeseen pääsee kahdeksan koiraa. Niistä kolme on meidän poppoosta. Yhdellä ohjaajalla ei saa olla kuin kaksi koiraa, joten ensi keväänä minun on valittava, juokseeko Coelin kanssa Rhy vai Rhemy.

Ylpeä hyväkuntoisista pojista

Vuosi 2018 oli aivan mieletön, enkä voisi olla pojistani yhtään sen ylpeämpi! Olen myös todella tyytyväinen ja iloinen yhteistyöstä Nutrolin-perheen kanssa.

Kahdeksanvuotias Rhy, jolla on nivelrikkoa varpaissa ja ranteessa, on pysynyt hyvässä kunnossa Nutrolin Nivel moniteho®  -valmisteen avulla. Muiden poikien koneiston öljyän Nutrolin Sportti® -öljyllä.

Kirjoitus: Anja Lehtiö

Kuvat: Anja Lehtiö, kisakuvat PM-kisoista Mauri Helle