Kiimantarkkailu – koiran nenän hyödyntäminen nautojen kiimantarkkailussa

koira ja lehmät

Varpaisjärvellä Kirsi Lappalainen kiertää lehmältä toiselle ja tarkastaa ovatko ne kiimassa. Se on tarkkaa hommaa, sillä oikean siemennysajankohdan määrittäminen voi olla hankalaa. Lehmillä on aika usein niin sanottuja hiljaisia kiimoja, jolloin ne eivät näytä olevansa kiimassa, ja toisinaan niiden käyttäytymistä on helppo tulkita väärin. Jos kiima jää huomaamatta ja lehmä siementämättä, se tarkoittaa taloudellista tappiota. Kirsi merkitsee ylös ne lehmät, joiden uskoo olevan kiimassa, ja käy kotona hakemassa mukaansa asiantuntijan, erikoisetsintäkoira Jamin.

Feromonien metsästäjä

Reilun vuoden ikäinen labradorinnoutaja Jami on koulutettu kertomaan emännälleen, milloin se haistaa lehmistä erittyvät feromonit. Lehmä tuottaa kiimansa aikana kemiallisia viestejä, jotka kertovat sen hormonaalisesta tilasta. Koira voi haistaa ne lehmän maidosta, virtsasta, syljestä sekä sukuelinten eritteistä. Lehmän kiimankierto voidaan jakaa neljään eri vaiheeseen. Näistä varsinainen seisova kiima, paras ajankohta siemennykselle, kestää vain noin puoli vuorokautta. Lehmän tuottamien feromonien määrä vaihtelee kiiman eri vaiheiden mukaan, ja Jami-koiran täytyy osata erottaa nämä vaiheet toisistaan. Jami onkin koulutettu näyttämään juuri ne lehmät, jotka ovat kyseisellä hetkellä siemennettävissä.

Hajujen erotteleminen

Jami on koulutettu erottelemaan hajuja toisistaan. Koiralla on erittäin hyvä hajuaisti, ja haisteleminen on koiran lajityypillistä käyttäytymistä. Se tekee sitä mielellään. Koiran ehdollistaminen tiettyyn hajuun sujuu yleensä nopeasti. Ensin käytetään jotain neutraalia hajua kuten teetä. Koira palkitaan aina, kun se haistaa teetä, ja kun muihin haisteluihin ei kiinnitetä huomiota, koiran on helppo hoksata, mitä hajua sen kannattaa etsiä. Kun koira oppii poimimaan purkkirivistä teelle tuoksuvan purkin, muihin purkkeihin aletaan lisätä häiriöhajuja. Seuraavan haasteen tuovatkin sitten ympäristön häiriöt.

Hajunäytteitä lehmiltä

Kiimantarkkailukoiran koulutuksessa tarvittavat hajunäytteet kerätään lehmiltä siinä vaiheessa, kun niitä ollaan siementämässä. Näyte otetaan suojakäsinein pumpulipuikkoon lehmän sukuelimestä, näyte pakataan pussiin ja pakastetaan hyvin merkittynä. Kun lehmä sitten tiinehtyy, näytettä voidaan käyttää koiran koulutuksessa.

Häiriöhajuina käytetään samoilta sekä muilta lehmiltä kerättyjä keltarauhasvaiheen näytteitä, jolloin koira varmasti oppii tunnistamaan juuri oikean määrän feromoneja, ja lehmä saadaan siemennettyä oikeaan aikaan. Navettaympäristöstä löytyy valtavasti muitakin häiriöhajuja, ja koulutuksessa niitä pyritäänkin käyttämään mahdollisimman monipuolisesti.

Kiiman ilmaisutavat

Hajuerottelun ohella koiran ohjaajan tulee miettiä, millä tavalla hän haluaa koiran kertovan, kun se havaitsee lehmän olevan kiimassa. Ilmaisutapoja on useita ja ne vaihtelevat koirakohtaisesti.Maahan meneminen navetan lattialle saattaa olla joillekin koirille liian vaikeaa ja haukkuminen taas saattaa stressata lehmiä, joten sopivaa ilmaisua kannattaa harkita tarkkaan.

Jami opetettiin ensin koskemaan nenällään kosketuskeppiä. Tämä käytös ajateltiin siirtää sitten johonkin toiseen esineeseen, jota Kirsi pitää kädessään tai Jami kantaa kaulassaan, kun he kulkevat tarkkailemassa lehmiä niiden takana.
Jamille lehmien takana kulkeminen ei ollut kovin miellyttävää, koska se on joskus saanut kipeästi sorkasta, joten Jami itse päätyi työskentelemään ruokintapöydällä lehmien edessä.

Jami kulkee nyt Kirsin takana lehmältä lehmälle ja koskettaa Kirsin jalkaa aina, kun se on tunnistanut kiimassa olevan lehmän. Hyvin ilmaiseva koira on arvokas apu.

Kiimantarkkailijakoira

Kuva: Kirsi Lappalainen

Riittävästi aikaa ilmaisun kouluttamiseen

Ilmaisun kouluttamiseen kannattaa käyttää aikaa. Koulutuksen alkuvaiheessa Jami innostui ilmaisemisesta niin, että se ilmaisi jokaisen hajupurkin makupalan toivossa. Hetken aikaa sille piti muistuttaa, että oikean hajun löytäminen on tärkeää ja sitä palkittiin pelkästään hajun löytämisestä. Nykyään Jami ei juurikaan tee virheitä.

Jami saa palkan jokaisesta ilmaistusta lehmästä, mutta se saa palkan myös, vaikka kierros ei tuottaisi yhtään ilmaisua. Jami on innokas työntekijä. Se olisi varmasti mukana, vaikka ei saisi edes palkkaa jokaiselta työkeikalta.

Navetassa pennusta lähtien

Jami on ollut mukana navettatöissä pennusta lähtien. Se osaa olla rento lehmien joukossa, mutta tietää myös varoa niitä. Kiimantarkkailukoiran on osattava olla rento työympäristössään; se ei saa pelätä lehmiä. Kirsillä on saksanpaimenkoira Hukka, jonka kiimantarkkailu-ura tyssäsi siihen, että se ei pystynyt rentoutumaan navetassa. Täten se ei pystynyt keskittymään työskentelyynkään.

Hukka voisi tietenkin tunnistaa oikeat hajunäytteet kotona, mutta näytteiden kerääminen on työlästä verrattuna siihen, että Jamin voi ottaa mukaan navettaan. Toisinaan näytteitä on kuitenkin kerättävä, koska työkoiran nenä on välillä kalibroitava ja taitoa ylläpidettävä kontrolloiduilla treeneillä. Näissä treeneissä myös Hukka pääsee pätemään.

Rentoa yhteispeliä

Jotta kiimantarkkailu koiran kanssa onnistuisi, myös lehmien tulee olla rentoja koiran lähellä. Paimentamisen yhdistäminen kiimantarkkailuun saattaa tuottaa lehmille ongelmia, jos ne ovat tottuneet siihen, että niiden on lähdettävä liikkeelle, kun koira tulee lähelle.

Hyvä kiimantarkkailukoira työskentelee rauhallisesti eikä aiheuta lehmissä levottomuutta. Koira voi olla mitä rotua tahansa, iso tai pieni, kunhan se tulee toimeen navettaympäristössä ja lehmien kanssa.

Erinomainen yhteistyö

Kirsi on ollut hyvin tyytyväinen Jamin ammattitaitoon, ja vaikka navetassa on paljon erilaisia häiriöitä ja muun muassa ilmavirtaukset aiheuttavat välillä päänvaivaa, niin yhteistyö koiran kanssa on hioutunut erinomaiseksi. Koiran ammattitaidon ylläpitämiseen täytyy sitoutua. Koiraa ei voi käyttää vain toisinaan. Jatkuva yhteistyö koiran kanssa tuottaa tulosta ja sekä emäntä että koira ovat tyytyväisiä.
Hajuerottelu on loistavaa aktivointia koiralle, ja löytyypä sellaisiakin kiimantarkkailukoiran omistajia, joilla ei ole omia lehmiä vaan he käyvät esimerkiksi auttamassa naapuria. Erikoisetsintäkoirien käyttö on viime vuosina lisääntynyt eri tehtävissä eikä suotta, sillä oikeita koulutusmenetelmiä sovellettaessa koira on meille korvaamaton apu myös hajujen maailmassa.

Teksti: Päivi Berg

Ensimmäinen kuva: Julia Yrttikoski

kiimantarkkailu

Kuva: Päivi Berg

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *