Kissamainen tassuterapeutti Morris tekee tärkeää työtä

Onnistuuko eläinavusteinen toiminta kissan kanssa?

Siinä on kysymys, jota avaan hieman oman kokemukseni kautta. Eläimet ovat puhdasta elinvoimaa. Ne tuovat paljon iloa arkipäivään olemalla läsnä ja jakamalla huomiota muille. Eläinten positiivinen vaikutus ihmisten terveyteen ja hyvinvointiin on ollut tiedossa jo pitkään, mutta vasta viime vuosikymmenien aikana olemme saaneet tieteellisiä todisteita eläinten terapeuttisista vaikutuksista.

Tutkimukset ovat osoittaneet, että eläinkontakteilla on joko lyhytaikaisia ja rentouttavia tai jopa pidempiaikaisia, terveyttä edistäviä vaikutuksia. Eläinavusteisessa terapiassa ihmisen fyysistä, psyykkistä ja sosiaalista hyvinvointia tuetaan ja edistetään eläimen avulla. Eläinavusteinen terapia on tavoitteellista toimintaa, jossa eläin on oleellinen osa hoitoprosessia. Suomessa eläinavusteista terapiaa on tehty paljon muun muassa koirien avulla. Kaverikoirat ovat yksi esimerkki. Eläinavusteisessa toiminnassa, terapiassa ja kasvatustyössä on mukana rekisteröityjä yhdistyksiä ja niiden alaisuudessa toimivia yksiköitä sekä yksittäisiä sosiaali-, terveys- ja kasvatusalan ammattilaisia.
Kissoja ei sen sijaan ole käytetty eläinavusteisessa toiminnassa kovinkaan paljon.

Kissojen kanssa toimiminen on erilaista kuin koirien kanssa. Kissat pitävät tutuista jutuista. Ja tutuksi juttu tulee, kun siihen saa tutustua omaan tahtiin. Minulle avautui mahdollisuus tutustua tassuterapeutin tehtävään. Tassuttelevana terapeuttina toimi siperiankissa Morris, kohta kahdeksanvuotias tšekkiläistä alkuperää oleva kastraattipoika.

Morris on rento ja reipas kollipoika, joka tykkää valtavasti ihmisistä, olivat he sitten pieniä tai isoja. Morriksen päivään kuuluvat päiväunet kaverien kanssa ruokailujen välillä. Ulkoilu omassa ulkotarhassa on huippujuttu. Yleensä Morris toimii myös vahtimestarina tarhan ikkunalla ja valvoo, että ulkona ulkoillaan turvallisesti. Morriksella kiireitä piisaa…

Fysioterapeutin apulainen

Morris pääsi fysioterapeutin matkaan kuntoutuskäynnille. Fysioterapeutilla on todella hyviä kokemuksia kissan mukanaolosta. Hänen aiempi kissansa Puuma, joka oli Morriksen oma poika, oli tassutellut kuntoutettavan kipeitä kohtia pitkin, jotka se oli vaistonvaraisesti löytänyt. Tassutuksilla oli iso merkitys. Kun kissa on ollut mukana hoidoissa, kuntoutettava jaksaa ja yrittää tavallista enemmän. Myös kivun tuntemus vähenee.

Sekä fysioterapeutti että kuntoutuspaikka olivat Morrikselle tutut. Kun Morris astui boksista ulos, kuntoutettavan rouvan kasvoille nousi iloinen hymy. Hänen luonaan sai tepastella vapaana ja ihmetellä kaikkea uutta, myös kukkasia, joita Morriksen kotona ei ole. Kuntoutettava on liikuntarajoitteinen rouva, joka tarvitsee avustajaa päivittäisissä rutiineissa. Hän pitää kovasti kissoista, mutta ei voi elämäntilanteessaan ottaa omaa kissaa. Siksi Morris on käynyt piristämässä häntä. Se onnistuu pienillä asioilla: Morris antaa rouvalle huomiotaan, puskee, kehrää, ottaa itsenäisesti kontaktia ja haluaa tutustua. Vaikka silittäminen on erilaista, kun kädet eivät toimi normaalisti, Morris tottui nopeasti. Morris ei hätkähtänyt edes sähköpyörätuolia, josta lähti ihmeellisiä ääniä. Kun tuoli liikkui, kissa ei pötkinyt sohvan alle, vaan puski sekä tuolia että rouvaa. Kuntoutuskäynneillä on aina edetty kissan mukaan, yhdellä kerralla ei tehdä liikaa. Joka kerta boksista tulee ulos reipas ja häntä pystyssä hyrisevä apulainen. Morris on siitä hassu kissa, että boksissa matkustaminen on siitä kivaa; kun boksi on lähtövalmis, Morris menee siihen aina itsenäisesti.

Morriksen terapeutinura on vielä alussa, mutta siltä kyllä näyttää, että sekä kissa että kuntoutettava tykkäävät toisistaan. Ja Morriksestahan ei voi olla tykkäämättä!

Kirjoittaja: Kirsi Lonka

Onko sinulla tai lähipiirissäsi kissa, joka on osallistunut eläinavusteiseen toimintaan? Kerro siitä kommentoimalla alla olevaan kommenttikenttään. Olisi kiva kuulla onko Morriksella Suomessa kollegoita, jotka tekevät samanlaista työtä.