Koiranpennun valinnan vaikeus – vai helppous?

Minusta koiranpennun valinta on vaikeaa. Tarkoitan sitä tilannetta, kun on jo valittu sopiva rotu, pentue ja sukupuoli ja pitäisi valita kiinnostavasta pentueesta itselle sopivin pentu. Olenhan valitsemassa itselleni lemmikkiä ja perheenjäsentä toivottavasti yli kymmeneksi vuodeksi.

Ehkä aihe on niin jännittävä, koska asetan aina lukuisan määrän toiveita pennulleni. Se saisi olla terve, pitkäikäinen, kivaluonteinen ja mielellään vielä mukava harrastuskaverikin moniin eri koiraharrastuksiin. Kemioidenkin tulisi mätsätä, eli pennun tulisi sopia minun ominaisuuksiini sekä tietysti koko perheeseemme. Epäonnistumisen pelko lienee merkittävä syy aiheen haastavuudelle. Ja onhan päätöksenteko ylipäänsä usein vaikeaa, varsinkin jos täytyy valita lukuisista hyvistä vaihtoehdoista.

Fiilisten ja tiedon välimaastossa

Aiheesta on luettavissa lukuisa määrä oppaita ja nettisivustoja, ja aina voi kilauttaa kaverille. Ovatpa jotkut heittäneet noppaakin.

Hauskimman valintakriteerinsä paljasti kokenut koiratanssikouluttaja Richard Curtis kertoessaan, että hän valitsee pennun värin perusteella. Hän tarkoitti sitä, että hänellä ei ole monia kriteereitä, vaan hän vain päättää, että tämä pentu on hyvä ja sitten itse mukautuu pennun ominaisuuksiin. Hänelle ei ole niin väliä, millainen pentu on, kun hän luo siihen hyvää suhdetta. Itsekin mietin välillä, pitäisikö mennä vain fiilispohjalta, mutta tunnontarkka luonteeni pyrkii saamaan järkiperusteita pennun valinnalle.

Ehkä paras apu pennun valinnassa ennen luovutusikää on pentueen parhaiten tunteva taho eli pentueen kasvattaja. Mahdollisesti hän on seurannut pentueen elämää 24/7 useiden viikkojen ajan. Sen voi tunnistaa helposti kasvattajaparan roikkuvista silmäpusseista! Hänellä on todennäköisesti hyvä näkemys pentujen luonteenpiirteistä ja ominaisuuksista. Mitä todennäköisimmin hän myös tuntee hyvin pentueen vanhemmat ja muuta sukua ja osaa peilata pentuja suvussa ilmeneviin ominaisuuksiin. Itse arvostan myös pentutestien tuomaa lisäinformaatiota.

Pentueen vierellä

Olin vuosi sitten tämän vaikean valinnan edessä kiinnostavan pentueen synnyttyä heinäkuisena yönä. Minulla oli onni päästä seuraamaan pentuja pienestä asti, ja ehkä valinnan vaikeuden stressaamana aloin heti seurata pentujen ominaisuuksia ja pohtia valintaa. Kasvattajalla oli hetken mahdollisuus irrottautua sitovasta hoitotyöstä ja minulla sen myötä onni saada olla itsekseni pentueen, emon ja muiden sukulaisten kanssa.

Sain hoitaa koiria useamman kerran. Hoitohetkinä olikin sitten hyvää aikaa seurata pentuja keskittyneesti ja miettiä, kumman kahdesta narttupennusta valitsisin seuraavaksi karvaiseksi perheenjäseneksemme.

Aiemmat pentuni on valinnut pääasiassa kasvattaja; ensimmäisen pentuni heti sen synnyttyä harvinaisen värin perusteella ja toisen pentuni lähellä luovutusikää muun muassa pentutestin tulosten perusteella. Toki varsinkin jälkimmäisessä tapauksessa kasvattaja oli kuunnellut mielipiteitäni, mutta melko tasaväkisten pentujen kesken minun oli vaikea tehdä lopullinen valintani, joten mielelläni sälytin päätöksenteon kasvattajalle.

Luonnollinen, yllättävä valinta

Tälläkin kertaa kasvattaja kyseli mieltymyksiäni ja mielipiteitäni. Koin, että saisin vahvasti vaikuttaa pentuni valintaan – auts, miten jännittävää! Mutta nyt valinnan tekikin yllättävä taho. Useamman kerran toinen narttupennuista tuli kerta toisensa jälkeen luokseni, otti kontaktia, parkkeerasi viereeni, punki syliin, maisteli sormiani vain pikkuisen järsien sekä pyrki pussailemaan kasvojani.

Toinen narttupentu oli myös aivan ihana, mutta ei kuitenkaan tehnyt itseään tykö yhtä voimakkaasti kuin tämä toinen. Eräänä hetkenä sitten vain tajusin, että valinta-asia on ratkennut: tämä narttupentu on valinnut minut!

Kun sitten kasvattaja kysyi mielipidettäni, oli huojentavaa vastata, että en edelleenkään ole osannut päättää, mutta tämä toinen narttupentu haluaa tulla meille. Eli taas pääsin kuin koira veräjästä. En joutunut päättämään, kumman pennun valitsen, vaan pentu hoiti asian puolestani. Mukavaa oli, että toinen narttupentu oli esittänyt kasvattajaansa kohtaan ihan samoja elkeitä kuin tämä toinen minua kohtaan, joten se sai sitten jäädä syntymäkotiinsa. Niinpä meitä oli neljä erittäin tyytyväistä valitsijaa. Nyt meille ei ole tulossa aikoihin uutta pentua, mutta on mielenkiintoista nähdä, miten seuraava pentuni aikanaan valikoituu: joudunko kerrankin päättämään itse vai tekeekö valinnan joku muu.

Millaisena sinä koet pennun valinnan? Valitsitko sinä pentusi vai joku muu? Onko pentusi valinnut sinut? Kirjoita kokemuksistasi alta löytyvään kommenttikenttään.

Teksti: Sanna Tiilikainen     Kuvat: Nina-Erica Manninen, koiratanssikuvat Jenni Liukkonen / Nutrolin

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *