Hiilin pennutus, osa 2.

Meillä olisi vajaa viikko H-hetkeen – Hiilin synnyttämiseen. Ihmeellistä, mitä mieleen tuleekaan. Mitä kaikkea pitää varata ja tehdä? Tärkein ensiksi: muista nauttia!

Etelä-Suomen hiihtoloman ollessa käynnissä on hyvä ottaa kavereita kylään ja nauttia sosiaalisesta elämästä. Olen aina luvannut kasvateille ja niiden sukulaisille, että meillä on ovi auki spanieleille. Niin nytkin.
Ainoa asia, josta olen tarkka, on kylään tulevien koirien terveydentila. Niiden on oltava terveitä.

Tautiriskien takia olen tarkkana siinäkin, ettei kantava narttu käy koiratapahtumissa kantoaikana tai perheen muut koirat käy kilpailuissa ensimmäisen kolmen viikon aikana pentujen synnyttyä.
Olen huolehtinut siitä, että kantavan koiran madotus on tehty ja rokotus on kunnossa. Seuraavan kerran madotan koiran pentujen tulon jälkeen.

Pentujen lukumäärä on arvoitus

Synnytystä edeltävillä viikoilla käytän nartun tiineysröntgenissä, jotta osaan arvioida pentujen lukumäärän. Oma spanielilinjani tekee kuolemaa, jos ruoka ei maistu, joten ahneus on läsnä jopa pahimpana tiineysaikana. Pennut ovatkin aiemmin olleet hyvän kokoisia, sillä narttuun tuntuu uppoavan kamala määrä ruokaa. Olen usein sanonut, että mikäli cockerini eivät ruokaa syö ja piipaa-autolla ei päästä nopeasti ensiapuun, lähtö on lähellä. Tällä kertaa Hiilin maha antoi röntgenissä lukemat 5–6, mutta mahdollisesti pentuja on useampi. Runsaasta ulkoilusta huolimatta Hiili ei malttanut käydä kakalla, joten omistaja sai vain arvailla, jospa suoliston taakse kätkeytyisi lisää lapsia.

Samalla käynnillä Hilli kävi myös puntarissa. Ruoka on maistunut ja paino noussut melkein kuusi kiloa. Samalla käynnillä Hilli kävi myös puntarissa. Ruoka on maistunut ja paino noussut melkein kuusi kiloa. Vapaana olo lenkeillä on rajoittunut flexin käyttöön, mikä ei johdu Hiilin jaksamisesta vaan mahan turvallisuudesta. Vaikka pennuilla ei olisikaan hätää, niin metsässä olevat kepit, kivet sekä kannot ovat “hieman” vaaraksi jo melkein maata viistävälle mahalle. Pidämme siis mahan turvassa ja Hiilin kytkettynä.

Vakuutukset kuntoon

Turvallisuuden nimissä myös vakuutan nartun. Vakuutus on loistava suoja sekä odotus- että pentuaikana. Se antaa turvan mahdollisille komplikaatioille niin kantoaikana kuin pentujen luovutusikäänkin asti. Laitamme pentulaatikon loppuviikolla koirahuoneeseen ja jätämme nartun rauhaan. Yökyläläisetkin lähtevät omiin koteihinsa, joten valmistautuminen tulevaan alkaa olla lähellä. Kuinka jännää!

Teksti ja kuvat: Sanna Toivola-Järvinen

2 thoughts on “Hiilin pennutus, osa 2.

  1. Saija Vihervuori says:

    Hillin tiineysjuttu on ihan kiinnostava. Mutta siellä on jotain outoa ”kuusi kiloaapaanaa oloa” sekaannusta, joka vaikeuttaa lukemista.

    • Nutrolin says:

      Hei Saija,
      Kiitos kun ilmoitit asiasta.
      Tekstistä oli vahingossa lipsahtanut pari kirjainta ja yksi välimerkki pois. Nyt sen pitäisi olla kunnossa.
      Kiitokset siis tarkkaavaisuudestasi 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *