Tsuida duida, osaatsä uida? Suomenhevonen Kirke osaa

Hirn!

Minoon Kirke, 10-vuotias suomenpienhevoonen Etelä-Pohojammaalta. Vaikka minoonki varmajalakaasta suomenhevoosten sukua, niin ihimisäiree aina välillä kehuu ”prinsessanvikaaseksi”. Vaan täs mun lempiharrastukses poikkeus varmahanki vahavistaa sitte säännön. Moon nimittäin kova tamma uimahan!

Perehrytty on jo pikkuvarsana. Mun oikia emä oli aiva hätää kärsimäs, kun painelin laitumella lampeen läträämähän arkaalematta. Huikkasin vaan mennes, jotta: ”Ei tartte auttaa!”

Pyritähän kesää kohoren uimahan niin palijo kun vaan maharollista, ja joistain kilipahevoosista oon kuullu, jotta pulikoovat viikottainki perustreenin lisäksi. On siitä ihan fyysistä ja psyykkistäkin iloa – mukavaa vaihtelua tasaasella lakialla jolokottelulle ja hellävaraasta kehitystä lihaksille luustoa liikaa rasittamatta.

 

Tarkkana uittoreeneissä

Uittoreenitki pitää toki suunnitella, jottei tuu turhia revittyä kroppaa jumihin. Pitää varmistaa alakukesästä, jotta keli ja vesi on riittävän lämmintä ja kattua, jotta uittokerrat etenöö progressiivisesti. Tueksi oikiat rehut turvan etehen, ja Nutrolinin öljy estää muu muassa ihon kuivumisen koko uintikesän yli ja sen jäläkeenki.

 

Uimisestahan saa myös tairetta halutesnansa. Mun bravuuri on laittaa jalalla koriasti ennen ja jäläkeen pulahruksen.

Meillä täällä Etelä-Pohojammaalla Kurikas on aivan valtavan hienot puittehet Käräjävuoren hiittiradalla reenata ittiänsä ravuriksi, ratsuksi ja Moljakan uitto- ja kahluupaikalla uimariksi tai miksikä ny vain halajaakaan.

Lämmintä loppukesää kaikille hevoosille ja hevoosihimisille!

Toivoovat Tuulensuun Kirke ja ihimisäiree Miitta Renkola

Teksti: Miitta Renkola

Kuvat: Miia Pukkinen

Murteet ovat melkoinen rikkaus kielessämme, ja meistä on hauskaa antaa tilaa myös murteella kirjoitetuille teksteille täällä Nutrolin®-blogissa. Oma murre on aina vähän enemmän kuin äidinkieli. Juuri lukemasi teksti oli kirjoitettu Etelä-Pohjanmaan murteella. Se on suomen kielen länsimurteisiin kuuluva murre, jota puhutaan esimerkiksi Seinäjoen, Alavuden, Lapuan, Ilmajoen ja Teuvan alueella. Etelä-Pohjanmaan murre on Suomen vanhakantaisin ja yhtenäisin murre.

Näinkin on joskus sutkautettu pohojalaasittain: ”Tänne mun ratsuni tuokaa.” Se tarkoitti: ”Tuokaa Datsun-autoni tänne.”