Lv-kilparavurin Seabiscuitin pitkä ja ihmeellinen elämä

Vuodenvaihteessa 12-vuotiaaksi kääntynyt lämminveriravurimme Seabiscuit on ollut osa perhettämme syntymästään saakka. Se syntyi Laukon kartanossa Vesilahdessa, ja alkujaan vesilahtelainen on myös hevosen yksi kolmesta kasvattajasta, mieheni Juhu Mäkilä. Kaksi muuta kasvattajaa ovat Riku Niittynen ja Timo Nurmos. Tuo kolmikko myös omisti hevosen sen uran alkuvuodet, ja tuolla porukalla hevonen voitti muun muassa Suomen suurimman nelivuotiskisan, Derbyn.

Uransa ensimmäisen treenivuoden hevonen oli Janne Ranta-Krenkun hoivissa. 2-vuotissyksystä lähtien aina 8-vuotiskevääseen asti Seabiscuit valmentautui Timo Nurmoksen tallissa Ruotsissa.

Ruotsista Suomeen

Hevosen omistajaporukalla oli tuolloin myös Seabiscuitin emä Candy Tilly, ja Candyn muista varsoista mainittakoon Tarantino ja Sands Pepper. Keväällä 2015 onnellisten kuvioiden myötä Seabiscuitin omistussuhteissa tehtiin muutoksia ja sekä se ja emänsä päätyivät kokonaan perheellemme.

Pyysimme Seabiscuit-kimppaan mukaan ystäviämme ja päätimme tuoda hevosen Suomeen, jotta pääsisimme seuraamaan lähempää sen kilpauraa ja elämää.

Suomeen muuttamisen jälkeen Seabiscuitin rooli perheessämme kasvoi ja tallilla käynti sai uuden merkityksen. Tuolloin Seabiscuitin harjoitteluun tuli mukaan ratsastus ja pääsin itse opettelemaan ravihevosen kanssa kaikkea valjastuksesta ajamiseen ja huoltamiseen. Olemme käyneet viimeisen kolmen vuoden aikana tallilla vähintään kerran viikossa pienten tyttöjemme kanssa. He ovat myös päässeet ratsastamaan ja touhuamaan hevosten kanssa. Viime kesälomallamme vietimme aikaa tallilla lähes päivittäin. Hoitajaurani huipentuma oli viime heinäkuussa, kun Seabiscuit voitti kotiradallaan Vermossa.

Uuteen talliin

Seabiscuitin elämässä kääntyi viime syyskuussa jälleen uusi sivu, kun se muutti uuteen talliin. Muutoksen myötä myös valmentaja vaihtui. Uusi valmentaja on Emma Väre. Yhteistyö hänen kanssaan on meille tuttua jo monen vuoden ajalta muiden hevostemme parissa.

Muutto uuteen talliin jännitti etukäteen ja pohdimme, miten kokenut ravihevonen suhtautuu tallinvaihtoon. Pelot osoittautuivat kuitenkin turhiksi, sillä kaikki sujui hienosti. Muuton jälkeen Seabiscuit on voinut erinomaisesti ja tehnyt loistosuorituksia kisoissa.

Sekä talli- että valmennusolosuhteissa on eroja vanhaan nähden: Seabiscuit asuu nykyään pihatossa, missä sillä on kaverina toinen hevonen, pesiskimpan omistama lämminveriravuri Carleman. Hevoset tulevat hyvin juttuun keskenään eikä nokkimisjärjestyksessä ole epäselvyyksiä.

Ympärivuorokautinen ulkona oleminen tuntuu sopivan vanhemmalle hevoselle, joka on kärsinyt erinäisistä jalkavaivoista ja ajoittain juonut huonosti. Nyt kun hevonen saa liikkua mielensä mukaan ja tarjolla on aina sopivan lämpöistä vettä, jalat ovat kunnossa ja mieli pirteä. Merkittävä asia jalkojen hyvinvoinnissa on myös se, että valmennusolosuhteet uudessa tallissa ovat erittäin hyvät ja monenlaiset vaivat, jotka aiemmin ovat olleet riesana, on saatu lähes täysin kuriin.

Paljon vammoja

Vammahistoriaa Seabiscuitille on kertynyt. Nuorena oriina Seabiscuit oli luonteeltaan hankala ja huippulupaavasti alkanut 3-vuotiskausi keskeytyi vakavaan vammaan, kun hevonen teloi itsensä laitumella aitaan. 5-vuotistalvella, jo ruunana treenatessaan, Seabiscuit loukkasi yhtä hankosidettään lievästi, ja Timo Nurmos halusi pitää sillä pitkän, noin 20 kuukautta kestäneen kilpailutauon.

Viimeisin kilpauran kannalta merkittävä vamma on erittäin herkkä kavioluu, joka äityi kengättömänä kilpaillessa pahaksi kesällä 2016. Vammautumisesta takaisin kilpailukuntoon toipumisessa kului lähes puoli vuotta ja sen seurauksena kilpaileminen ilman kenkiä ei enää ole mahdollista. Hevosen herkkiä kavioluita suojataan nykyään sekä harjoituksissa että kilpailuissa erikoiskengityksellä, jonka ansiosta arat etukaviot ovat pysyneet hyvässä kunnossa ja uran jatkuminen on mahdollista.

Kavioiden arkominen on heijastunut myös ylemmäs ja aiheuttanut lihasjumeja etenkin lapoihin. Seabiscuit on käynyt muutaman kerran Kangasalan klinikalla hierottavana ja lihashuoltoa on tehty myös kotitallissa.

Muutoksia kisavarustukseen

Myös kisavarustusta on kevennetty. Seabiscuit on juossut uudesta tallista kilpaa ensi kerran aidot jenkkikärryt perässään. Kärryjen lisäksi myös aikaisemmin käytetty cresendo-kuolain on jätetty pois ja tilalle otettu tavallinen ravikuolain. Viimeiset kilpailut on myös juostu ilman sekkiä.

Muutokset ovat tuntuneet sopivan pitkään samoissa varusteissa kilpailleelle vanhalle hevoselle, ja nyt näyttää siltä, että täysipainoinen kilpailukausi vielä 12-vuotiaanakin on meille hyvinkin mahdollinen. Vaikka uuden kengityksen myötä olemme päässeet kilpailemaan Seabiscuitilla ensimmäisen kerran myös talvikuukausina, odotamme innolla kevättä ja kesää.

Seabiscuitilla ratsastetaan edelleen, tosin nykyään enemmän yhdessä tekemisen ilosta kuin kehitysmielessä. Samoin se on yhä tärkeä osa perhettämme, joten tallillakäyntirutiinit ovat tulleet jäädäkseen.

Lisää elämää tallilla

Väreitten tallilla asuu myös Seabiscuitin 2-vuotias täyssisko En Candy Till, lempinimeltään Doris. Ja jos asiat etenevät suunnitellusti, meille syntyy tänä keväänä vielä yksi varsa yhdistelmästä Credit Winner – Candy Tilly.

Varsa on siitä erityinen, että se on alkiovaiheesta saakka kasvanut varamamman kohdussa. Emä Candy Tilly siirtyi tähdeksi taivaalle viime syksynä. Tähän mennessä alkionsiirtoon liittyvä prosessi on mennyt hyvin. Varsan työnimi on En Bryo Till, joka tulee alkion englanninkielisestä versiosta embryo.

Isoja elämyksiä taustajoukoissa

Seabiscuit on ensimmäinen ravihevoseni, missä olen ollut taustajoukoissa mukana. Olemme koko perhe saaneet sen kanssa enemmän ravielämyksiä kuin olisimme koskaan uskaltaneet edes toivoa. Iän myötä Seabiscuit on rauhoittunut huomattavasti sitten villeistä varsavuosistaan. Se on silti yhä hevonen, kuka näyttää tunteensa ja tunnelmansa rehellisesti ja suoraan; korvat painuvat niskaan, jos asioiden kulku ei miellytä.

Sykähdyttävintä koko hevosen kanssa tekemisessä on lämmin vastaanotto, kun se tulee ja laittaa pään olalleni ja osoittaa selvästi tuntevansa minut. Se on uskomattoman hienoa.

Huippu-urheilijan tykötarpeet

Ravihevoset ovat huippu-urheilijoita, ja menestyksen eteen monen tekijän on oltava kunnossa. Hevosen synnynnäisten ominaisuuksien lisäksi tarvitaan ammattitaitoinen valmennus sekä sopivat olosuhteet.

Iso merkitys on myös hevosen päivittäisellä ravinnolla. Seabiscuitin ruokinnassa on muuton myötä tapahtunut pieniä muutoksia: se syö nykyään myös kauraa, jota Väreet viljelevät omalla tilallaan. Omegansa Seabiscuit saa edelleen Nutrolin® Hevonen Sportti -öljystä, joka on pysynyt sen ruokavaliossa jo yli kaksi vuotta ja osaltaan mahdollistanut kilpauran jatkumisen näin pitkälle.

Seabiscuit on selvinnyt varsavuosien henkisistä kasvukivuistaan. Nykyisin se on todella kiltti, silminnähden elämänsä jokaisesta hetkestä ja myös kisareissuista nauttiva ravihevonen.

Kirjoitus: Pia Mäkilä

Kuvat: Risto Silvola (starttikuva), Pia Haanperä, Pia Mäkilä (varikolla otettu kuva)

Seabiscuitin kuulumisia voi seurata Twitterissä https://twitter.com/cookicen?lang=fi