Rauhoittumisen taidosta; opettele ensin itse ja opeta sitten koirasi

vaaleatukkainen nainen kyykyssä nurmikolla musta pieni koira edessään kesäisenä päivänä

Aivan kuten meidän ihmisten pitää pennunkin oppia rauhoittumisen taito. Rauhoittuminen on niin sanottu kehollinen kokemus, ja siksi sitä pitää harjoitella usein. Puhutaan impulssikontrollista eli mielen hallinnasta. Harjoittelemalla luomme aivoihin uusia neuraalisia ratoja ja luomme valmiita polkuja mielen kulkea. Tavoista tulee rutiinia ja mielemme ”taipuu” yhä nopeammin haluttuun tilaan.

Kun harjoittelemme rauhoittumista, opetamme itseämme ja koiraamme hillitsemään mieltämme. Samalla kehitämme kehon sykevälivaihtelua.

mustavalkoinen koiranpentu istuu puulattialla ja katsoo ylöspäin kuvaajaan

Ihminen voi luoda rauhoittumisen tilan tietoisesti esimerkiksi hengitysharjoituksilla. Jo 3 minuutin tietoisella hengitysharjoituksella voimme saavuttaa tilan, jossa autonomisen hermoston parasympaattinen osa rauhoittuu, hapen ja hiilidioksidin suhde verenkierrossa paranee ja hapen saanti aivoihin tehostuu. Kun sydämen ja hengityksen rytmi synkronisoituu aivojen taajuus ”rauhoittuu”. Tästä seuraa tunne, rauhallisuus, että kaikki menee hyvin, kehoon vapautuu mielihyvähormoneja.

ruskeanmusta suurikokoisen rodun pentu makaa lattialla ja katsoo kuvaajaan Nutrolin Puppy & Mom -pullo vierellään

Pentu on ensin tietoisesti saatettava tilaan, jossa se kykenee rauhoittumaan. Harjoittelun tueksi kannattaa ottaa  halutun, rauhallisen tunnetilan poimiminen tukemalla pentua, kun se on rauhallinen luonnostaan. Molemmissa tapauksissa on varottava, ettei vahingossa vahvista ja palkitse väärästä tunnetilasta.

Vahvistan itse pennun rauhallista tunnetilaa, kun se on rauhallinen ja nimeän sen omilla eleilläni – sivelemällä pennun rintaa tai päälakea. Rauhalliseen tunnetilaan voi myös liittää jonkin sanan tai muuta puhetta.

Jotta voin rauhoittaa pennun tunnetilaa on minun itsenikin oltava rauhallinen. Mitään koulutusta ei tulisi tehdä mikäli on itse kiihtyneessä mielentilassa.

Eri kokemustausta, eri mielipiteet

Kävin rauhoittumisesta ja sen opettamisesta pitkät, mielenkiintoiset keskustelut vanhojen ystävieni kanssa. Molemmilla on vuosikymmenten kokemus paitsi koirien kouluttamisesta niin myös töiden tekemisestä koirien kanssa. On mielenkiintoista havaita, kuinka saman asian ympärillä pyörimme ja kuitenkin meillä kaikilla on hieman toisistaan poikkeava lähestymistapa niinkin selvään asiaan kuin rauhoittuminen.

Kun koira kiihtyy sen syke kohoaa ja keho valmistautuu ponnistelemaan tavoitteen saavuttamiseksi. Kun koira rauhoittuu sen syke laskee ja hengitys tasaantuu eli parasympaattinen hermosto aktivoituu. Molemmat tilat ovat tarpeellisia, mutta mikäli sympaattinen hermosto on jatkuvasti koholla on koira stressaantunut. Sympaattinen hermosto kiihdyttää ja parasympaattinen hermosto rauhoittaa. Aivan kuten meillä ihmisillä.

iloinen valkoinen pikkukoira juoksee lennokkaasti nurmikolla

Itse substanssista olemme luonnollisesti samaa mieltä, rauhoittuminen on todella tärkeä perustaito jota ei tarpeeksi korosteta kouluttamisessa. Mutta sen jälkeen alkavatkin eroavaisuudet. Kaikki ovat sitä mieltä, että ennen nukkumaan menoa tapahtuvat pentuhepulit kuuluvat pienen pennun arkeen, niitä vain tulee. Mutta siinä missä toinen on sitä mieltä, että jos pentu ei rauhoitu jonkin ajan kuluttua se ei ole saanut tarpeeksi aktiviteettia päivän aikana on toinen sitä mieltä, että päinvastoin jos pentu ei rauhoitu jossain tietyssä ajassa se on saanut liikaa aktiviteettia päivän aikana eikä kykene rauhoittumaan.

Yhtä mieltä olemme siitä, että taistelu pennun kanssa iltahepulien aikaan ei edistä suhdetta eikä sitä pitäisi tapahtua. Kun pentu on väsynyt ja puree raivoisasti korviin, naamaan ja kaikkialle ei taistelu ole oikea keino. Mutta mielipiteet eroavat hieman ratkaisun kohdalla. Toinen on sitä mieltä, että pieni pentu pitäisi laittaa nukkumaan häkkiin kun on tarpeeksi väsynyt ja häkki oman sängyn viereen. Ja toinen taas sitä mieltä, että pentu viereen sängylle tai patjalle, jotta hengitetään samaan tahtiin samaa ilmaa ja pentu kuulee ihmisen sydämen lyönnit ja suhteesta tulee kiinteämpi.

mustaruskea lyhytkarvaisen mäyräkoiran pentu vaaleanruskeaan shaaliin pukeutuneen naisen sylissä

Mutta entä se pureminen?

Pennut ovat erilaisia. Toisilla on rodunomaisesti ja toisilla yksilöpiirteenä iltahepulit ja niiden intensiteetti vaihtelee. Ja se, mikä toimii yhdellä ei välttämättä toimi toisella. Väkivalta, kurittaminen ja taistelu eivät kuulu hyvään työkalupakkiin. Siksi siihen omaan pentuun tutustuminen häiriöttömässä tilassa on tärkeää. Tuntemalla oman pennun ominaispiirteet ja kokeilemalla eri keinoja löytää varmasti parhaat ratkaisut. Joskus siihen voi mennä aikaa enemmän, joskus vähemmän. Ennakoi, suunnittele, toteuta ja analysoi.

Jokainen löytää kyllä omat hyvät keinonsa, kun malttaa ottaa aikaa ja tutustua siihen omaan pentuun. Ja olla armollinen – niin itseään kuin koiraa kohtaa.

Kirjoitus: Sari Somersalmi   Kuvat: Nutrolin® / Jenni Liukkonen sekä Sari Somersalmen kuva Suvililja Photography

Kuka Sari Somersalmi:

stressinhallintavalmentaja ja Mind Coach®️ Certified Trainer, koira-alan mentaalivalmentaja ja ammattitutkinnon suorittanut eläintenkouluttaja. Koulutan muun muassa hakua Mielentaito yrityksessäni ja Espoon Palveluskoiraklubi EPK:ssa.

Minulla on tällä hetkellä kolme koiraa, australiankarjakoira Kora ja kaksi working kelpietä, Neela ja Raisu. Kora toimii demokoirana terveydellisistä syistä, Neela tekee työpaimennusta ja Raisusta koulutan pelastuskoiraa Länsi-Uudenmaan pelastuskoirayhdistys LUP:ssa. Olen harrastanut metsästyskoiria yli 25 vuotta, opiskellut valjakkokoirien kanssa toimimista maailmanluokan kilpailijan opissa ja työpaimennusta alan huippuosaajan ja työkseen paimentavan kaimani opissa.

Eläintenkouluttajana olen erikoistunut koiran ja ohjaajan keskinäiseen suhteeseen ja henkisen suorituskyvyn parantamiseen. Minua kiinnostaa se, miten koirakon saa toimimaan saumattomasti yhteen hyödyntäen mm. ohjaajan ja koiran mielenhallintaa.

Tukea aistien kehitykselle

Nutrolin® Puppy & Mom on täsmätuote pennuille, sillä omega-3 DHA on pennun ravinnon tärkein rasvahappo. Sitä tarvitaan tukemaan pennun aivojen, silmien ja hajuaistin kehitystä. Nutrolin® Puppy & Mom sisältää enemmän DHA:ta kuin tavallinen kalaöljy. Lisäksi siinä on kansainvälisten suositusten mukainen määrä luonnollista E-vitamiinia.

lue lisää

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.