Mistä ottaa koiranpentu?

Koiranpentujen kysyntä on tyypillisesti kasvanut, kun ihmisille jostain syystä tulee enemmän vapaa-aikaa. Tämä on näkynyt myös nyt koronapandemian aikana: koiranpentujen kysyntä on selvästi noussut.

Koiranpentua ei kannata ottaa hetken mielijohteesta, sillä muutaman kuukauden kevyempi jakso töistä, hetkellisesti lisääntynyt etätyön määrä tai tauko harrastuksista ei riitä perusteluksi koiran ottamiselle. Toivon mukaan koiranpentu kasvaa ja elää perheessä n. 10 vuotta, mitä aikaa yksi pandemia ei kata. Toki jos koiran ottaminen on jo pitempään ollut mielessä, voi nyt olla hyvä aika siihen, jos ja kun mukava rotu, kasvattaja ja pentue löytyvät.

Kasvattaja vai ei?

Koiran voi ottaa kasvattajalta. jolla voi olla kennelnimi tai ei. Kennelnimi ei ole laatutakuu, mutta se kertoo siitä, että kasvattajan tulisi noudattaa hyvän koiranpidon ohjeita. Kennelnimetön ihminen voi kasvattaa koiria eikä kennelnimettömyys tarkoita sitä, että koirankasvatus olisi huonolaatuista. Molemmista löytyy sekä hyviä että vähemmän hyviä pentujen tekijöitä.

Kennelnimellisen kasvattajan tulee aina rekisteröidä pennut Suomen Kennelliiton rekisteriin. Sama koskee yksityistäkin ihmistä, jos tämä haluaa pentujensa pääsevän esim. koiranäyttelyihin. Täten rekisteröity pentue on turvallisempi vaihtoehto kuin rekisteröimätön pentue tai esim. ulkomailta tuotu paperiton pentu.

Erilaiset rodut

Oikean rodun valintaan kannattaa käyttää aikaa. Tutkia eri rotuja, tehdä mahdollisesti erilaisia testejä rodunvalinnasta, lukea kirjoja ja tavata koiria ”livenä”. Rodut ovat keskenään hyvinkin erilaisia, isoja eroja on mm. koossa, karvanlaadussa, terveydessä ja luonteissa. Nämä vaikuttavat siihen, miten työläs ko. rotu on hoidettavana, arkielämässä ja koulutettavana.

Huolellinen tutustuminen auttaa selvittämään sen, millaiset rodut ovat itselle sopivia. Näistä voi sitten alkaa tehdä karsintaa ja valita itselle sopivin rotu. Sekarotuisten kohdalla valinta on hankalampaa, koska eri ominaisuudet yhdistyvät niissä ”miten sattuu” eikä lopputulos ole yhtä ennalta-arvattava kuin rotukoirilla.

Rotujen yleinen terveydentila vaihtelee

Eri roduilla on erilaisia alttiuksia erilaisille sairauksille (perinnölliset sairaudet), joista pitää ottaa selvää ennen koiran ottamista. Joidenkin rotujen rakenne aiheuttaa sen, että niillä tulee melko todennäköisesti olemaan aikuisena terveysongelmia, joten tällaisen koiran valitseminen ei välttämättä ole hyvä idea. Monilla roduilla on pakollisia terveystutkimuksia, jotka pitää tehdä, jotta pennut saa rekisteröityä.

Roduissa on eroja luonteissa, mihin vaikuttavat mm. koirarodun alkuperäinen käyttötarkoitus sekä se, mihin rodun kasvattajat panostavat jalostuksessa. Jos panostus on ulkomuodossa, on huomattu, että silloin useassa rodussa luonteissa on mm. enemmän pelokkuutta. Esimerkiksi käyttökoiraroduista tehdyissä tutkimuksissa on huomattu, että näyttelytuloksia painottavien kasvattajien pentueilla oli enemmän pelokkuutta ja vähemmän sosiaalisuutta.

Myös koiran koolla on huomattu olevan vaikutusta koiran luonteeseen, esim. pienemmät koirat ovat olleet monissa tutkimuksissa keskimäärin aggressiivisempi ja pelokkaampia kuin isommat koirat. Pelokkuus vaikuttaa koiran yleiseen hyvinvointiin, joten on tärkeää, että koira käyttötarkoituksesta riippumatta olisi riittävän rohkea selvitäkseen arkielämästä ilman pelkoja.

Oikean pentueen valitseminen

Oikean rodun löydyttyä pitää sitten vielä löytää sopiva kasvattaja ja pentue. Jos haluaa harvinaisemman rodun, pitää pentua yleensä odottaa kauemmin kuin yleisen rodun kohdalla. Sama koskee sitä, jos haluaa juuri tietyn kasvattajan tai tietyn koiran jälkeläisen. Täten mitä enemmän kriteerejä pennun kohdalla on, sitä todennäköisemmin pentua joutuu odottamaan pitkään. Monet pitkänlinjan kasvattajat suunnittelevat pentueensa useamman vuoden suunnitelmalla, joten haluttuun kasvattajaan voi ottaa yhteyttä melko aikaisinkin.

Ensikertalaisia tai vähän kasvattavia voi olla vaikea löytää. Apuna voi käyttää ko. rodun rotujärjestön sivuja, joilla on yleensä linkkejä kasvattajiin ja pentuesuunnitelmiin. Eri kasvattajat painottavat vähän eri asioita, joista saa selvää tutustumalla kasvattajan koiriin, mahdollisiin pentueisiin ja kasvatusperiaatteisiin esim. netin kautta. Olisi myös hienoa, jos pääsisi tapaamaan kasvattajaa ja tämän koiria.

Hyvä pentue on sellainen, joka täyttää terveysvaatimuksiltaan rodulle asetetut ehdot. Lisäksi niille on voitu tehdä muitakin terveystutkimuksia. Pentueen vanhemmat ovat terveydeltään rodun keskiarvoisia tai jopa vähän parempia. Vanhempien sairaushistoria on mahdollisimman pieni ts. ne eivät kärsi kroonisista sairauksista tai jatkuvista terveyshuolista. Toivottavaa olisi myös, ettei vanhempien lähisuvussa olisi vakavia sairauksia.

Täydellisen terveitä koiria ei ole olemassa, jotain myönnytyksiä joutuu tekemään, mutta jokainen kasvattaja toivon mukaan pyrkii kasvattamaan mahdollisimman terveitä koiria. Pentueen vanhempien tulisi olla luonteeltaan rotutyypillisiä. Niiden kuuluisi suhtautua vieraisiin ihmisiin ystävällisesti tai neutraalisti rodusta riippuen, ei arasti tai aggressiivisesti. Myös suhtautuminen toisiin koiriin yleisillä alueilla tai neutraalilla maaperällä normaaleilla etäisyyksillä on vähintään neutraali (koira ei suhtaudu muihin koiriin hyökkäävästi tai pelokkaasti ilman selkeää syytä).

Luonteenpiirteisiin vaikuttavat myös vanhemmilta saadut perintötekijät, joten on tärkeää, että vanhemmilla on sellaiset luonteet, jotka miellyttävät pennun ottajaa. Ulkomuodon osalta riittää usein se, että vanhemmat ovat tunnistettavissa rotuisekseen tai että niillä ei ole selviä rakennevirheitä, jotka haittaavat koiran elämää. Jos haluaa näyttelykoiraa, vaatimukset ulkomuodon osalta kasvavat, mutta tämä ei saa tarkoittaa sitä, että tingitään luonteen tai terveyden osuutta.

Hyvä kasvattaja

Hyvä kasvattaja kertoo ostajaehdokkaalle avoimesti omista toimintaperiaatteistaan ja koiristaan. Hän osaa kertoa pentueen vanhemmista sekä siitä, mitä hän odottaa tulevalta pentueelta, miksi tekee sen. Jokin tavoite kasvattamisella tulee olla eikä se toivottavasti ole pennuista saatava tulo. Hän osaa kertoa sekä hyviä että huonoja puolia, jotka liittyvät rotuun ja koiriinsa (terveys, luonne ja ulkomuoto).

Hyvä kasvattaja huolehtii koiristaan hyvin ja kasvattaa niitä hyvissä olosuhteissa. Hän huolehtii emän hyvinvoinnista tiineyden aikana ja pentujen synnyttyä. Hän ei tee pentueita liian tiheästi, ei liian nuorilla tai vanhoilla koirilla eli noudattaa yleisiä ohjeita tässä. Hyvä kasvattaja panostaa pentujen kehittymisen tukemiseen sosiaalistamalla pentuja ja opastamalla myös pennunottajia pennun hoidossa ja kasvatuksessa. Hän on myös kiinnostunut pennuista niiden lähdettyä uuteen kotiin.

Peräkonttipentujen myyminen tai pentujen tekeminen millä tahansa koirilla kysynnän kasvaessa ei kuulu hyvän kasvatustyön tunnusmerkkeihin, vaan jokainen pentue on jollain tapaa suunniteltu ja mietitty.

Kirjoitus: Pipa Pärssinen

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *