Johtaja Uuno Turhapuro vesipelastuksen pauloissa

Vepe eli vesipelastus tuli minun ja Uunon elämään vahingossa. Kaikki alkoi siitä, että Uuno tykkää uida kovasti. Kävimme sitten kaverini kutsusta seuraamassa yhden koiraseuran vepe-treenejä. Kokeilimme Uunon kanssa kerran – ja sillä tiellä ollaan, sillä vepestä tuli pian yhteinen harrastuksemme.

Minä kävin vuosia sitten vanhempieni berninpaimenkoiran kanssa yhden kesän vepe-treeneissä, mutta sitten koira menehtyi ja harrastus jäi. Kun Uunon kanssa pääsimme katselemaan touhua uudelleen, ajattelin, että siitä tulee varmasti jonkinlainen hyvän mielen kesäharrastus, ei sen enempää. Se siitä tosiaan tuli, mutta sitäkin vielä enemmän. Olemme nimittäin kilpailleet jonkin verran. Tällä hetkellä kotona on kolme pystiä vepen SM-kisoista. Yhtenä vuonna tuli hopeaa ja kahtena vuonna pronssia.

Hyvää kesäliikuntaa

Itse pidän vepestä todella paljon, koska sen avulla voi pitää koiran kuntoa yllä tai nostaa sitä kätevästi. Lisäksi koiran pitää työskennellä saumattomasti ohjaajan kanssa.

Meillä on huippukiva vepe-porukka, mikä on varmasti yksi syy laji-innostukseeni. Tunnemme toistemme koirat jo useamman vuoden ajalta. Treenaaminen on helppoa ja yhteishenki loistava. Välillä koirat saavat treenata yhdessäkin, ja se vasta hauskaa onkin. Joskus ne innostuvat kilpailemaan siitä, kuka ui vauhdikkaimmin ja kuka ehtii veneelle ensimmäisenä.

Treeneissä menee koko ilta, ja veneiden kasaamiseen tai täyttämiseen, soutamiseen yms. tarvitaan kaikkien panosta. Siksi koen, että porukan yhteishenki on niin tärkeää. Joskus olen miettinyt, jaksaisiko vepeä harrastaa viikoittain ympäri vuoden. En ole ihan varma. Kesä on meillä sen verran lyhyt treenikausi, että sen jaksaa painaa täysillä. Viime talvena treenasimme muutaman kerran lumihangessa, mikä oli kivaa vaihtelua ja hyvä tapa aktivoida koiraa.

Valioluokan Uuno

Uunolla on paljon hyviä vepe-ominaisuuksia. Se on pienestä pitäen nauttinut uimisesta ja vedessä olemisesta, ja se tykkää tehdä yhteistyötä ohjaajan kanssa. Tästä kaikesta on hyötyä vepessä, jossa koira suorittaa tehtäviä ohjaajan ohjeiden mukaan. Koiran pitää muun muassa viedä erilaisia esineitä rannasta tai veneestä toiseen veneeseen vieraalle henkilölle, hinata veneitä ulapalta rantaan ja tietenkin pelastaa hukkuva.

Heti ensimmäisenä kesänä Uuno suoritti soveltuvuuskokeen ja siirtyi alokasluokasta avoimeen luokkaan. Toisena kesänä siirryimme voittajaluokkaan ja johtaja Turhapurosta tuli Suomen vesipelastusvalio! Ne olivat huikeat kaksi vuotta, mutta eihän siinä mitään ihmeellistä ole, kun ajattelee Uunon ominaisuuksia. On ollut helppoa opettaa sille kaikki liikkeet ja ohjata sitä. Se noudattaa ohjeita hyvin. Mikään liike ei ole tuottanut sille tai ohjaajalle erityistä ongelmaa.

Jos siis koira tykkää uimisesta ja työskentelystä ohjaajan kanssa, jos siitä on hauska viedä esineitä vieraalle ihmiselle ja sillä on taistelutahtoa, vepe ei ole silloin liian haastavaa. Tietenkin koiralle pitää opettaa kaikenlaista, mutta niinhän pitää tehdä lajissa kuin lajissa ja myös arkipäivän touhuissa.

Itselläni on kilpailuviettiä, ja koska koira nauttii vepestä, olemme käyneet SM-kilpailuissa. Niissä näkee, miten pitkälle taidot riittävät. Hyvin ovat riittäneet, mitaleille asti!

Varma ja tasainen

Vepessä on jokaisessa luokassa neljä liikettä, joista annetaan pisteitä. Niiden lisäksi joka liikkeestä otetaan aika, joka ratkaisee paremmuuden, jos koirakot saavat pisteitä yhtä paljon. Uuno ei ole mikään pikauimari, mutta se on varma ja tasainen suorittaja, joka tekee juuri niin kuin sille on opetettu. Sen takia sen kanssa on niin mukava kilpailla ja molemmat nauttivat kilpailemisesta. Mitaleita on tullut varmasti juuri tasaisuudesta ja varmuudesta!

Uunon selkeitä vahvuuksia ovat periksiantamattomuus ja ohjattavuus. Turhapurolta ei jää vene ulapalle, vaikka vähän tuulisikin ja aallokot tekisivät kiusaa. Hukkuva tulee aina rantaan, vaikka joutuisikin ehkä hieman polskimaan.

Koiran ohjattavuudesta on etua monessa asiassa, mutta ennen kaikkea rantaan tulossa, kun koiran on uitava kahden tolpan väliin niin sanotulle maalialueelle. Uunoa voi ohjata helposti enemmän oikealle tai vasemmalle myös ulapalla, jos näyttää siltä, että herra johtaja ei osu juuri oikeaan kohtaan.

Rohkeasti kokeilemaan

Suosittelen vepeä lämpimästi kaikille. Lajia kannattaa kokeilla, jos koira tykkää uimisesta. Välillä sitä kastuu itsekin ja joutuu menemään veteen, eli ohjaaja ei saa vettä pelätä! Kaikkien ei tarvitse kilpailla tässäkään lajissa, vaan vepeä voi tehdä omaksi ilokseen ja nauttia siitä koiran kanssa.

Yhdessä touhuaminen on mielestäni tärkein juttu kaikessa koiran kanssa tekemisessä. On tykättävä siitä, mitä tekee, ja silloin siitä tykkää koirakin!

Terkuin Minna ja johtaja Uuno Turhapuro

Kirjoittaja: Minna Kujanpää    Kuvat: Anniina Kreula

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *