Ohjaaja koiramaailman erilaisten paineiden ristitulessa

Koiramaailma kasaa lukemattoman määrän eri lajien ja harrastuksien parissa toimivia koirakoita samoihin paikkoihin. Ihmisiä sekä heidän koiriaan on ties minkälaisella taitotasolla. Toiset opettelevat alkeita ja toiset mennä hurauttelevat pitkin arvokisoja kerta toisensa perään. Koiraharrastus sopii jokaiselle eikä koiraan ole karvoihin katsominen.

Jokaisessa asiassa on omat haasteensa, ja varmasti jokainen samaistuu vähintään tähän: paineistumiseen. Melkein kaikkien ihmisten sisällä asuu halu oppia, kehittyä ja tulla paremmaksi, mihin muun muassa sosiaalinen media luo oman kuilunsa; somessa on paljon koirakkoja, joiden taitavuutta sekä ihaillaan että kadehditaan. Samojen asioiden tavoitteleminen voi aiheuttaa stressiä, kun tuntuu siltä, että mikään ei riitä eikä yllä samaan, vaikka kuinka yrittäisi. Kilpailuhenkisyys tai halu olla parempi kuin muut tekee tässäkin asiassa olon paljon vaikeammaksi kuin tarvitsisi.

Olen itse kasvanut perheessä, jossa koirien kanssa harrastaminen on ollut aina lähellä sydäntä. Pienestä asti olen haaveillut niistä asioista, joita nyt teen koirakkona, ja tulevaisuudellekin on luvassa kaikenlaista. Nyt treenaan ja keskustelen asioista sellaisten ihmisten kanssa, joita ennen katsoin ihaillen.

Olen luonteeltani tarkka ja tavoittelen täydellisyyttä, joten monien ihmisten lailla kärsin paineistumisesta. Otan valtavasti paineita onnistumisesta, treenimääristä, treenien sisällöstä, niiden lopputuloksista, treenien ketjuttamisesta ja ties mistä. Stressaannun herkästi ja paineistun silloin entistä helpommin. En haluaisi tehdä virheitä tai epäonnistua, vaikka epäonnistumisia väistämättä osuu myös omalle kohdalleni.

Huomaan katsovani itseäni kokeneempia tai taitavampia ihaillen, mutta osittain myös kadehtien. Haluaisin olla taitavampi ohjaajana ja osata paikata tai estää syntyneet virheet ja epäonnistumiset. Koen paineistuvani siitä ajatuksesta, että tiedän pystyväni parempaan.

Halu onnistua on ihan valtava. Haluan olla entistä parempi ohjaajana. Haluan, että me rakkaan koirani kanssa olemme entistä parempia. Haluan onnistua, tuntea mielihyvää, nähdä edistystä ja hyviä lopputuloksia, tavoitella parasta, täysiä pisteitä ja sitä tunnetta, jonka saa vain onnistumisesta.

Onnistumisia ja epäonnistumisia

Henkilökohtaisesti olen joutunut opettelemaan armon antoa itselleni. Koulutuksellinen polku on pitkä ja kivinen eikä se ole aina täynnä onnistumisia. Mieli kuitenkin uskoo ja haluaa onnistua, joten on opeteltava hengittämään ja antamaan aikaa prosessille. Niin aloittelijoilla kuin ammattilaisillakin ja kaikilla siinä välissä on loputon määrä tunteja kehittymisen tukena. Jokainen ohjaaja epäonnistuu joskus. Jokainen koirakko tekee virheitä. Jokainen oppii omalla aikataulullaan ja omien kykyjensä mukaan – toiset nopeammin, toiset hitaammin.

Tuntuu kuitenkin hirveän vaikealta hyväksyä, että joihinkin asioihin menee koulutuksellisesti kauan tai että opetus on ajoittain hankalaa. Kun vähitellen olen antanut enemmän armoa itselleni ohjaajana ja saanut ymmärrystä omaa ohjaamistani kohtaan, tuntuu koko harrastaminen koirien kanssa paljon mahtavammalta. Onnistumiset tuntuvat isommilta, eivätkä epäonnistumiset kaada maailmaa, sillä pystyn hyväksymään ne helpommin.

Moni harrastaja näkee paljon virheitä ja haasteita oman päänsä sisällä, mutta ulkopuolinen katsoo asioita eri tavalla. On paljon helpompi katsoa avoimesti muiden kehittymistä kuin arvostaa omaa kehittymistään.
Kuinkahan paljon nopeammin kehittyisimme ohjaajina, jos keskittyisimme virheiden etsimisen sijaan hyviin asioihin ja näkisimme haasteet voimavarana?
Virheet ja epäonnistumiset eivät kaada maailmaa, ne voivat korkeintaan tehdä koirakon elämään muutamia lisämutkia.

Somessa monesta asiasta saa usein yksipuolisen kuvan. Asiat pitäisi tehdä juuri jollain tietyllä tavalla. Normista poikkeaminen voi aiheuttaa sosiaalista ryhmäpainetta kaiken muun lisäksi. Ei haluttaisi erottua negatiivisesti, vaikka joskus muutos voisi olla hyvin tärkeä. Onnistumisen paineet voivat muuttaa treenaamisen puurtamiseksi, mitä sen ei kuuluisi olla. Jokainen koiraharrastaja toimii rakkaudesta lajiin. Tärkeintä ei ole määränpää, vaan matka. Sitä tehdään yhdessä sen valtavan rakkaan nelijalkaisen kanssa.

Nutrolinin tiimipaidan sanoin – Never give up. Tehty työ palkitaan aina. ❤️

PS. Katsokaa, miten Tinkan karva kiiltää Nutrolin Skin & Coat -öljyn ansiosta. Niin säihkyy koko tyttö! ❤️

Kirjoitus: Roosa Buska    Kuvat: Aino Vakkilainen, alin kuva Roosa Buska

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *