Nutrolin® GUT & FLORA auttoi villakoira Juliéta

hanna närhi ja julie

Treenit! Meidän vuoro!

Tätä olen tottunut sanomaan lähes päivittäin koirilleni viimeisen 20 vuoden aikana. Kotona, hallilla, lenkillä, kotipihassa – kaikkialla, missä aloitamme treenit, käytän samaa alkulausetta, mitä käytän kisakehään mennessäkin. Meidän vuoro, ihanaa!

Mutta entäpä kun vastaan tulee tilanne, että koiran masun vointi ei olekaan sitä totuttua ja varmaa?

Monien sattumien summana harrastuskoira on vaihtunut bordercolliesta keskikokoiseksi villakoiraksi. Ajatus, millä treenataan ja mitä tunnelmaa tavoitellaan, on kuitenkin pysynyt samana. Olen huomannut, että itselleni haastavin kohta villakoiran ohjaamisessa on se, että uusi kumppani on ja näyttää villakoiralta. Julié on reilu yksi vuotias siro kaunis ja iloinen villakoira, josta saa helposti kevyen, hieman höpsön vaikutelman, mutta sisäinen kapasiteetti on erinomainen ja monipuolinen koira, joka nauttii treeneistä. Kun on pitkään katsonut bortsun liikettä ja työstänyt paimenen ajatusmaailmaa, villakoiran keveys on helposti harhaanjohtavaa ja hairauttaa ohjaajana minut laistamaan suunnitelmallisuudesta ja tavoitteista. Villakoira ei näytä niin tosikko-treenattavalta kuin bortsu, joita näkee kisoissa ja treeneissä enemmän.

Aina kaikki ei kuitenkaan sujunut hyvin. Välillä huomasin, että jos treenasimme Julièn kanssa paljon, sen maha meni sekaisin. Aluksi luulin, että se johtui vaihtelevista makupaloista, mutta lopulta maha meni sekaisin herkästi useasta ja selittämättömästä seikasta.

Ulkoisesta harhaanjohtavuudesta huolimatta Juliè on osoittautunut mitä mainioimmaksi harrastuskaveriksi mm. tokoon, rallytokoon ja verijäljelle. Se saikin kutsumanimen eteen hyvin pian lisänimen Abile – italiaksi taitava, taidokas.

Lajivalikoiman ulkopuolelle jäävät agility ja monet muut mahdollisuudet vain siksi, että ohjaajana minun kapasiteetti ja osaaminen kohdistuvat näihin valittuihin lajeihin. Kisasin vuosia palveluskoiralajeissa, ja rakastin pk-tottiksen pitkää seuruuta, voimakkaita liikkeitä ja toistettavuutta kisoista toiseen. Olen umpisurkea ohjaamaan nopeatempoisessa rallyssä koiraa kyltiltä toiselle, koska kaikki on jokaisessa kisassa erilaista ja tilanteet tulevat yllättäin. Agilityä en voisi kuvitellakaan. Eksyisin välittömästi reitiltä jo toisella esteellä.

Paitsi harrastuskoirana, Juliè on myös oiva lapsiperheen kaikkien kaveri, valmiina leikkeihin, ulkoiluihin ja helppo ottaa mukaan matkoille. Pennusta pitäen olemme liikkuneet kaikilla keleillä luonnossa; kahlaten suolla, kiiveten kallioilla ja nauttien pitkospuilla taiteilusta. Lapin loma osoitti, miten kätevä pieni koira onkaan pidemmillä päivävaelluksilla, kun haastavat metalliportaat, terävät laajat kivikot ja kapealla kohdalla toisen koirakon kohtaamiset on hurjan helppo hoitaa kaappaamalla vajaa 6 kiloinen koira kainaloon.

Teksti: Hanna Närhi