Ainutlaatuiset kipukoirat

Nutrolinin toimistolla on menneen vuoden aikana nähty vaihtuva labradorien kokoonpano. Vierailuihin on ollut hyvä syy, sillä kipukoiriksi koulutettavat noutajat ovat asuneet yhden työntekijämme luona.

Kipukoira on monelle vielä tuntematon hälyttävä, elävä, kuntouttava apuväline, mutta Suomessa on tehty uraauurtavaa työtä jo vuosien ajan koirien kouluttamisen suhteen.

Kipukoira on ihmisen apuna toimiva koira, joka opetetaan tunnistamaan ihmisen kipuhaju. Ensimmäinen kipukoira koulutettiin avustajakoirana toimineesta Martista vuonna 2015 ja sen jälkeen koiria on koulutettu reilu kymmenen.

Hajuaisti on tärkein työväline

Koira haistaa tulevan kipukohtauksen todennäköisesti kehon biomarkkereista. Kipuhaju voidaan opettaa koiralle keräämällä hajua talteen kipupotilaalta ja aivan kuten vaikkapa huumekoirat oppivat erilaiset hajut, opetetaan kipukoirille se haju, jota niiden toivotaan jatkossa ilmaisevan, eli kipukohtauksen ennakoinnin.

Jokaiselle meistä ihmisistä on oma ominaistuoksumme, ja koirat oppivatkin tunnistamaan ihmisensä hajumuutoksia. Aikojen saatossa on myös kerrottu tarinoita siitä, kuinka oma koira on muuttanut käytöstään vakavan sairastumisen myötä, vaikka diagnoosia ei olisi olemassa. Hajuaisti onkin kipukoirien tärkein työväline ja sitä tulisi hyödyntää laajemmin.

Kun ihminen elää jatkuvien, lamaannuttavien kipukohtausten kanssa, on koiralla tällaisen ihmisen elämässä suuri merkitys. Koira haistaa tulevan kipukohtauksen ja ilmoittaa siitä, usein sen verran aikaisemmin, että kivun saa ajoissa hallintaan joko asentoa vaihtamalla, lämpö-/ kylmätyynyllä tai lääkkeillä. Ilmaisukeinoja ovat kuonolla kosketus, tuijotus (stand by -tila) tai koiran voi opettaa painamaan hälytyskellon nappia. Suomessa koulutetut kipukoirat ovat toimineet muun muassa CRPS-kipuoireyhtymää sairastavien, EDS-potilaiden sekä migreeni- ja dystoniapotilaiden apuna.

Eettisyys tärkeässä roolissa

Nutrolinin toimistolla ja mainoskuvissakin nähdyt koirat hallinnoi ja kouluttaa Innomedidogs ry, joka on kouluttanut Suomessa kymmenkunta koiraa vuodesta 2015 alkaen.

”Viime vuonna töihin saatiin kolme koiraa ja tämän vuoden alussa olisi tarkoitus saada kaikkiaan kolme koiraa lisää työelämään”, Minna Marttinen Innomedidogsista kertoo.

Määrä on pienelle yhdistykselle suuri, ja myös merkittävä yhteiskunnallisesti.

Yhdistys panostaa koirien hyvinvointiin tällä hetkellä luomalla muun muassa standardit koirien koulutukseen ja uusiin koteihin. Tässä työssä tärkeässä roolissa on Helsingin Yliopistolla projektisuunnittelijana työskentelevä Nona Borgström. Hän on pitkänlinjan hyötykoirakouluttaja. Borgströmillä on kokemusta koirien kouluttamisesta muun muassa avustajakoiriksi ja kasvatus- ja kuntoutuskoiriksi ja hänellä on perheessä myös diabetes- ja epilepsiakoira. Borgström työskentelee yliopistolla tutkimuksessa, joka toteutetaan yhteistyössä Orton Sairaalan ja Innomedidogsin kanssa. Tutkimuksen tarkoituksena on tutkia kipukoirien vaikutuksia kipupotilaan kuntoutuksessa.

”Kipukoirien rooli tulevaisuuden kuntoutuksessa kroonisten kipupotilaiden tukena voidaan toivon mukaan istuttaa osaksi kivunhoitoa. On tärkeää, että kipukoirat saavat virallisen statuksen, ja että ne huomioidaan julkisessa rahoituksessa. Helsingin Yliopistolla meneillään oleva tutkimustyö on tärkeässä osassa, että koirien hyvinvointi ja eettiset toimintatavat tulevat nähdyksi.”

Kipukoirakouluttamisen hän aloitti Minna Marttisen kanssa toimiessaan Invalidiliiton asiantuntijana. Marttisella oli kotona oma avustajakoira, jonka lisäkouluttamisesta Marttinen kiinnostui havaittuaan koiran reaktiot kipukohtauksiin. Koulutuksen yhteydessä kävi ilmi, että eleet eivät olleetkaan ratkaiseva tekijä koiran ilmaisuissa, vaan se havaitsi tulevat kipukohtaukset hajuaistin perusteella.

Innomedidogs myös seuraa koirien elämää säännöllisesti ja antaa tukea koirien koteihin koulutuksellisesti ja terveydenhoidon näkökulmasta. Koirat terveys tarkastetaan kerran vuodessa Yliopistollisella eläinsairaalalla ja näin saadaan koirien työkykyä ylläpidettyä myös ennaltaehkäisevästi.

Miten kipukoiran saa ja kuinka koulutus toteutetaan?

Kipupotilas tekee hakemuksen Innomedidogsille ja sen jälkeen hakijat haastatellaan useampaan kertaan ennen koiran mahdollista tuloa. Potilaan tilannetta käydään tarkasti läpi, sillä koirien hyvinvoinnista tulee asiakkaan huolehtia pääsääntöisesti itse. Vaikka koirat saavatkin elää lemmikkikoiran elämää, niiden tulee toimia oman koulutuksensa mukaisesti ja toteuttaa kipuilmaisua. Ilmaisua ylläpidetään palkitsemalla koiraa, jolloin vahvistetaan myös koiran motivaatiota työskentelyä kohtaan.

Koiran koulutuksessa otetaan huomioon potilaan henkilökohtaiset tarpeet, jolloin koiran koulutuksen loppuvaiheessa voidaan syventää näitä tarvittavia ominaisuuksia. Koirien koulutustasot vaihtelevat, mutta pitkään koiria kouluttaneilla Borgströmillä ja Marttisella on selvät sävelet halutusta koulutustasosta. Kipupotilaana Marttinen tuo tärkeää asiakasnäkökulmaa ja Borgströmin pitkä kokemus koulutuksesta auttaa näkemään kehitettävät ominaisuudet.

Koira siirtyy tulevalle käyttäjälle yksilöllisesti räätälöidyn ohjelman mukaan ja parivaljakon hioutumista yhteen seurataan säännöllisesti. Kipukoiran läsnäoloa hyödynnetään myös kipupotilaan fysio – ja toimintaterapiakäynneillä säädellen hoitotilanteen sisältöä, sillä koira monesti reagoi jo pieniin ärsykkeisiin ilmaisten kipuastetta omalla käytöksellään.

Innomedidogs on tehnyt yhteistyötä Opaskoirakoulun kanssa, josta on löytynyt kipukoiriksi sopivia koiria. Koska koirat ovat käyneet Opaskoirakoulun järjestämissä pentukoulutuksissa, niiden peruskoulutuksessa on pystytty keskittymään hajukoulutuksen ohella muihin tarvittaviin avustaviin tehtäviin, joita ovat muun muassa lääkelaukun noutaminen, kylmäpakkauksen hakeminen, avainten nostaminen tai roskapussin kantaminen.

Nutrolinilla työskentelevä Erja päätyi mukaan kipukoirien treenaamisen pariin Nonan kautta.

”Olen tuntenut Nonan jo useiden vuosien ajan hevospiireistä ja kun Nona tiedusteli mahdollisuutta koiran ottamiseen, ei suostutteluun tainnut tarvita kuin sanat ’musta labradorinarttu’. Sen jälkeen onkin aika monta tassuparia käynyt viihdyttämässä työkavereita Saukkolassa. Olen toiminut koirille niin sanotusti sijoituskotina ja olemme käyneet treenaamassa milloin hajuja Nonan ohjauksessa, milloin kauppakeskuksessa kiertämistä. Työvaljaiden pukeminen on koirille tuttua opaskoirakoulun jäljiltä ja on ollut hauska huomata, miten koirien fokus muuttuu työasun kanssa.

Perusarki ja hyvä osaaminen ovat kuitenkin iso tekijä kipukoiran elämässä. Koulutuksessa on tärkeää huomioida tulevan käyttäjän tarpeet ja mahdolliset rajoitteet, joten toimintavarmuuden rakentaminen on tärkeä osa muiden opeteltavien asioiden ohella. Hevosihmisenä perusasioiden äärelle paluu on tuttua puuhaa ja sieltä maailmasta onkin onneksi pystynyt siirtämään paljon asioita myös tähän liittyen.

Moni on kysynyt, että eikö ole surullista luopua koirasta juuri kun sen kanssa on päässyt tutustumisvaiheen yli, mutta koen päämäärän olevan omia tarpeita suuremmat. Tietenkin toisten koirien kanssa on klikannut helpommin kuin toisten, mutta omalla tavallaan jokainen on ollut ihana ja opettavainen koira.

On ollut mieletöntä nähdä miten koira ottaa uuden ihmisen omakseen, kuinka nopeasti ne saavat hyvän pohjakoulutuksen ansiosta asiasta kiinni ja miten paljon koirat ovat tuoneet iloa uudelle perheenjäsenelleen.

Koirille tärkeä paikka on ollut myös Nutrolinin toimisto. Vaikka matkaa tuleekin, ovat toimistopäivät olleet koirille mukavia. Toimistolla kun on usein koirakamuja, paljon silittäviä käsiä ja kotisohvaa enemmän elämää. Erilaiset alustat ja pinnat ovat myös hyvää treeniä koirille ja vieraita ihmisiä käy päivittäin. Yhtenä tärkeimpänä oppimisena on kuitenkin ollut kyky rauhoittua ja tottua myös vain olemaan. Paljon apua ja tukea olen saanut myös työkavereilta ja heille iso kiitos kestävyydestä vaihtuvien koiruuksien kanssa.

Koskaan ei tiedä millaisia mahdollisuuksia elämä tuo eteen ja tämä on ollut yksi parhaista heittäytymisestä tuntemattomaan. Arvokasta kokemusta ja ymmärrystä on vuoden aikana tullut valtavasti.”

Kuvat: Jenni Liukkonen & Erja Andersson