Elämää koiranpennun kanssa: Pentu tulee taloon

Pissoja, raatoja ja kaaosta

Ollessani matkalla kuistille nauttimaan sinne viemääni aamiaista huomaan, että nuoremman poikani huoneen ovi on jäänyt vahingossa auki. Suljen – ja näen pienet sievät kakat huoneen takanurkassa, kauniisti siinä rumpupolkimen vieressä. Haen paperia ja pesupullon ja kävellessäni kohti ruokajäännösläjää astun pissaan. Jahas. Pennulla on ollut koko aamun pääsy takapihalle, jossa olemme kaikki neljä (Kora, Neela ja Raisu) viettäneet jo aamuhetken. Mutta ei, pissat ja kakat ovat nurmikon sijaan löytäneet tiensä siihen huoneeseen, jonka ovi on yleensä kiinni.

No, pikkujuttu, siivoan ja kävelen takaisin kohti kuistia ja odottavaa aamiaista, kun innosta täynnä oleva pentu tuo eteeni linnunraadon – katso mitä mä löysin! – ja kuljettaa sitä ympäri taloa – jokaiselta matolta raadon siivet mattoa viistäen…. Olisiko kannattanut hankkia kaikki ne kaksi ylimääräistä turvaporttia vanhojen lisäksi, kun huomasit, millainen pentu taloon muutti? Ja olisiko kannattanut ottaa kaikki matot ylös lattioilta eikä luottaa siihen, että minä kyllä osaan valvoa, ettei pissoja tule matoille. Niin…

Etsin lähimmän herkkupurkin, keittiöstä, ja vien pennun huomion, karjakoirani auliilla avustuksella, raadosta, jonka koppaan keittiöstä nappaamaani muovipussiin. Ulos kuistille viemäni kahvi on ehtinyt tänä aikana jäähtyä, myslistä tullut puuroa muistuttavaa mössöä ja jogurttiin lentänyt jotain kasvinosia, joita en tunnista. En edes halua ajatella potentiaalisia raatokärpäsiä, jotka ovat tänä aikana löytäneet aamiaiskipponi…

Istahdan tuolille – joka on märkä. Yöllä on satanut, ja kun illalla kymmenen jälkeen tulin tyttöjen kanssa pelastuskoiratreeneistä olin niin väsynyt, että en kiinnittänyt huomiota säätiedotukseen yön osalta.

Vahinkojen osalta päivän viimeistelee nukkumaanmenoaika: olen tehnyt makuuhuoneesta pentuturvallisen, joten tuplapatja on lattian tasalla. Minulla koirat saavat nukkua sängyssä siis. Raisu petaa, petaa, petaa – ja kyykistyy siihen, aivan korvani viereen, pissalle! No pentu salamana kainaloon ja takapihalle, pihalle johtava turvaportti kiinni hetkeksi, jotta saan pissaiset lakanat äkkiä pois, lakanat pesukoneeseen, uudet lakanat tilalle – ja pentu takaisin makuuhuoneeseen.

Ennakkosuunnittelulla rauhaa aamuun

Seuraava aamu: Raisu ensin Koran kanssa takapihalle, ja sitten Neelan kanssa. Sillä aikaa kahvi tippumaan ja tyttöjen aamiaiset valmiiksi. Tytöt sisälle ja lyhyt aamutreeni (luopumista tällä kertaa) kaikkien kanssa. Oma aamiainen valmiiksi, jona aikana Raisu leikkii Koran kanssa joten ennen aamiaisen vientiä kuistille Raisu pissalle – koska leikin jälkeen tulee pennulle pissahätä. Raisu sisälle. Lyhyt treeni (samaa luopumista) ja pienet aamiaiskipot tytöille. Oma aamiainen kuistille. Muutaman kuivanappulan sirottelemista takapihalle. Tytöt ulos etsimään nappuloita – ja minä istun kahvin äärelle ja tarkistan viestit ja somen kännykästä. Hallittua, mukavaa, ennakoitavaa. Rauhallista <3

Nauti ja ole armollinen itsellesi

Kun pentu tulee taloon muuttuvat rutiinit. Ja vaikka olisi kuinka ennakoinut ja suunnitellut tulee yllätyksiä. Aina. Onko portteja tarpeeksi? Tarvitaanko kaikille omat häkit luiden syömiseen vai onko muita tiloja siihen (luut ovat useille koirille suuri resurssi)? Entä matot, kaikki pois lattialta vai vain osa? Mitkä tilat talossa ovat pennulla käytössä – vai ovatko kaikki mutta hallitusti?  Ja sitten ovat kaikki ne ympäristön muuttujat, joihin ei voi varautua etukäteen – kuten naapuri, jonka lapsi harjoittelee juuri golfaamista takapihalla ja pennulle vaaralliset pienet golfpallot eksyvät pentutalon pihalle…

Ja pentu, joka onkin aivan erilainen kuin kaikki ne muut koirat, joita on ollut.

Muuttujia on paljon, todella paljon.

Pennun tulo on iloinen asia ja pentuaika loppujen lopuksi todella lyhyt, joten siihen kannattaa satsata ja siitä kannattaa nauttia. Iloista pentuaikaa edesauttavat etukäteen tehdyt suunnitelmat turvallisuuden ja koulutuksen osalta.

Myös oma jaksaminen kannattaa miettiä – joskus on hyvä ottaa omaa aikaa, vaikka vain hetki, ilman pentua. Sitten jaksaa taas energiapakkauksen kanssa elämistä.

Raisu on nyt 16 viikkoa, meillä on vielä pitkä ja ihana yhdessä opettelemisen aika edessä.

Kirjoitus: Sari Somersalmi                     Kuvat: Suvililja Photography (ylin ja alin kuva) ja Sari Somersalmi

Kuka on Sari Somersalmi

Stressinhallintavalmentaja ja Mind Coach®️ Certified Trainer, koira-alan mentaalivalmentaja ja ammattitutkinnon suorittanut eläintenkouluttaja. Koulutan muun muassa hakua Mielentaito yrityksessäni ja Espoon Palveluskoiraklubi EPK:ssa.

Minulla on tällä hetkellä kolme koiraa, australiankarjakoira Kora ja kaksi working kelpietä, Neela ja Raisu. Kora toimii demokoirana terveydellisistä syistä, Neela tekee työpaimennusta ja Raisusta koulutan pelastuskoiraa Länsi-Uudenmaan pelastuskoirayhdistys LUP:ssa. Olen harrastanut metsästyskoiria yli 25 vuotta, opiskellut valjakkokoirien kanssa toimimista maailmanluokan kilpailijan opissa ja työpaimennusta alan huippuosaajan ja työkseen paimentavan kaimani opissa.

Eläintenkouluttajana olen erikoistunut koiran ja ohjaajan keskinäiseen suhteeseen ja henkisen suorituskyvyn parantamiseen. Minua kiinnostaa se, miten koirakon saa toimimaan saumattomasti yhteen hyödyntäen mm. ohjaajan ja koiran mielenhallintaa.