Tärkeät elämänarvot agilityharrastuksen taustalla

Mikä tekee agilitysta juuri minun lajini?

Korona-aika ja sen myötä tulleet rajoitukset pakottivat monen koiraharrastajan pysähtymään ja miettimään kokonaisvaltaisesti omaa elämäänsä; niin työtilannetta, ihmissuhteita kuin harrastuksia. Agilityn osalta moni harrastaja ajautui tuskailemaan menetettyjä harrastuspuitteita, kalenterista yliviivattuja kisoja ja peruuntuneita koulutuksia. Osa joutui jopa suremaan menetettyä aikaa oman kisakoiran uralta kokonaisen arvokisakauden peruuntumisen vuoksi.

Jokainen agilityharrastaja joutui siis kohtaamaan kalenteriin ilmaantunutta aikaa ja tilaa tehdä mahdollisesti jotain aivan muuta koiransa kanssa kuin agilitya. Tavalla tai toisella moni harrastaja varmasti joutui miettimään, mitä agilityn puuttuminen omasta elämästä tarkoitti juuri itselle tai miksi ylipäätänsä oma vapaa-aika on täyttynyt juuri kyseistä lajista.

Harrastuksen kuuluisi kuitenkin aina olla jokaisen oma valinta – ei pakkopullaa tai kenenkään muun toive. Omaa elämää – erityisesti omaa vapaa-aikaa – ei ole mielekästä käyttää asioihin, joita ei oikeasti halua tehdä tai joista ei pohjimmiltaan nauti. Kysymys, joka kannattaa esittää itselleen on; harrastaisinko tätä lajia, jos kukaan ei olisi näkemässä tai tietäisi mitä harrastan? Tällöin voi saada kiinni siitä, käykö treenaamassa omaa lajia ulkopuolelta tulevien tekijöiden vai sisäisen motivaation vuoksi.

Itselleni agility perustuu valintaan, jossa yhdistyy itselleni tärkeitä elämänarvoja. Listasin omalta osaltani syitä, miksi olen alkujaan päätynyt ja myöhemmin valinnut pysyä agilityn parissa.

Miksi juuri agility? Mikä saa valitsemaan agilityn aina uudestaan ja uudestaan?

Liikunnallisuus.

Olen lapsesta lähtien ollut todella aktiivinen ja liikunnallinen, joten lajiin liittyvä monipuolinen liikkuminen niin radalla kuin sen ulkopuolella sopii itselleni hyvin. Koira on tietenkin lajin todellinen urheilija, mutta haluan myös itse pysyä hyvässä kunnossa ja antaa suoritukseen oman fyysisen panokseni. Arjessa koirista huolehtiminen monipuolisilla ulkoiluilla ylläpitää samalla myös omaa terveyttä.

Tavoitteellisuus.

Pidän siitä, että harrastuksessa on hyvät etenemismahdollisuudet ja että siinä on rajattomat mahdollisuudet kehittyä. Elämässä ylipäätänsä kukaan ei ole koskaan valmis. Erityisesti agilityssa, niin treenatessa kuin kouluttajan roolissa, vain taivas on rajana. Tylsistyn itse helposti, jos asioista tulee liian helppoa. Agility mahdollistaa sen, että opeteltavaa löytyy aina lisää.

Yhteisöllisyys.

Olen luonteeltani sosiaalinen ja pidän uusiin ihmisiin tutustumisesta. Agilityssa on mahdollisuus kuulua johonkin seuraan, ryhmään tai treeniporukkaan, jossa lajiin liittyvä ilon ja onnistumisen määrä moninkertaistuu. Epäonnistumiseen liittyvä tuska ja harmitus taas puoliintuu, kun on joku, jonka kanssa purkaa tilanteeseen liittyviä tunteita. Agilitya ei voi tehdä ihan yksin, vaan treeni-ideoiden ja oppien jakaminen on osa lajia. Yhdessä opitaan ja oivalletaan sekä jaetaan kokemuksia! Itselleni parhaimmat hetket ja isoimmat tunteet agilityn parissa ovat syntyneet, kun olemme onnistuneet joukkueena.

Terveys.

Haluan pitää koiristani hyvää huolta, enkä voisi kuvitella hankkivani koiraa pelkästään seuraa pitämään. Minulle koiran hankinta edellyttää sitä, että sen kanssa myös tehdään ja touhutaan asioita. Koiran aktivointi agilityn parissa edistää liikunnan lisäksi myös sen mielenterveyttä. Agilityssa olen sitoutunut koirieni hyvinvointiin ja se meneekin aina kaiken edelle. On etuoikeutettua saada harrastaa, koska terve ja harrastuskykyinen koira ei ole koskaan itsestäänselvyys.

Elämysten kokeminen.

Olen tunteellinen ihminen ja haluan elää joka päivä täysillä sekä keskittyä elämässä niihin asioihin, jotka tuntuvat jossain. Agility mahdollistaa monenlaisia matkoja, kokemuksia, jännitystä ja tunnemyllerryksiä, jotka muodostavat vahvoja ja latautuneita muistoja. Agilityn parissa tiedän, että asiat eivät ikinä unohdu, koska tunnelataus on täysillä tehdessä niin valtava. Agilityssa joutuu myös väistämättä kohtaamaan ja käsittelemään negatiivisia tunteista, kuten pettymystä, surua ja harmitusta. Kuitenkin niin kauan kuin agility saa aikaan minussa ilon tunteita, kylmiä väreitä, jännitystä, nautintoa ja flow-fiiliksiä – niin kauan jaksan nousta ylös yhä uudelleen ja yrittää uudestaan. Nämä yllä listaamani tärkeät arvot pyrin pitämään kirkkaana mielessäni silloinkin, kun asiat tuntuvat työläiltä ja kun kohtaan lajissa epäonnistumisia tai kun asiat eivät etene toivomallani tavalla. Nyt on sinun vuorosi miettiä, mikä tekee lajistasi juuri sinun lajisi?

Kirjoitus: Sonia Delatte