Samojedipoika Toivon loistava luonne

Samojedipoika Toivo syntyi lokakuun puolenvälin tienoilla yhtä aikaa kahden sisaruksensa kanssa. Toivo saapui kasvattajaltaan laumaamme Paavon sekä isänsä Taavin kaveriksi joulukuun alussa reilun seitsemän viikon ikäisenä. Siitä alkoi meidän yhteinen taipalemme.

Loistava luonne vanhemmilta

Toivo on alusta asti ollut mitä mahtavin pentu. Se on tullut luonteeltaan kovasti isiinsä. Myös sen äidillä on ihana luonne, joten ei liene ihme, että luonne on periytynyt pennuillekin. Toivo on reipas, rauhallinen ja onnellinen pentu. Eniten olen omistajana ollut ihmeissäni Toivon kiltteydestä! Toivo ei ole tuhonnut mitään, ei edes vahingossa. Toivo ei myöskään erityisemmin hepuloi tai hötkyile, vaan ottaa elämän varsin rennosti. Toki leikkiessä se menee satanen lasissa, ja niinhän sen kuuluukin mennä.

Omia mielipiteitä löytyy Toivolta kyllä paljonkin; se kulkee isinsä jalanjäljissä ja on varsinainen jästipää. Voisin tällä hetkellä sanoa, että Toivossa on kaikki, mitä ikinä olen koiralta toivonut. Pikkuisen koiranpojan nimi onkin oikein osuva.

Leppoisasti alkuun

Tätä blogitekstiä kirjoittaessani Toivo on ollut osa laumaamme jo reilut kolme kuukautta. Ikää sillä on siis jo viisi kuukautta. Ensimmäiset kuukaudet menivät pitkälti erilaisiin asioihin totuttamiseen ja arjen perusjuttujen kouluttamiseen.

Toivoa on ollut helppo opettaa oikeastaan tilanteeseen kuin tilanteeseen. Pentu ei erityisemmin jännitä tai pelkää mitään, joten alku on sujunut sangen leppoisasti. Olemme muun muassa kulkeneet linja-autolla, junalla sekä tietysti henkilöautolla. Toivosta onkin tullut kova autoilija muun lauman opastuksella, sillä autolla mennään aina kivoihin paikkoihin.

Olemme tutustuneet myös toisiin koiriin, jotta Toivo tottuisi pienestä pitäen erilaisiin kavereihin. Esimerkiksi pentutreffeillä Toivo on saanut monenlaisia ystäviä, muun muassa Helmeri-ponin, jonka kanssa tuli pusuteltua puolin ja toisin.
Läheisen kotieläintilan lehmät, kanat ja ankat ovat myös Toivon mieleen. Toivo katselee niitä kaikessa rauhassa. Lisäksi olemme totutelleet esimerkiksi kauppakeskuksiin ja liiketiloihin.

Uskon, että Toivosta tulee aikuisenakin varsin helppo seuralainen. Kun koiraa on totuteltu jo pentuna erilaisiin paikkoihin ja hälinään, sen kanssa on helppo käydä koiranäyttelyissä ja muissa tapahtumissa. Konkari ei hätäänny hurjemmissakaan uusissa tilanteissa. Pentuna tehty työ palkitsee vanhemmalla iällä.

Positiiviset turkinhuoltohetket

Pennulle on tärkeää opettaa myös muita koiranelämässä vaadittuja taitoja. Koska Toivo kuuluu turkkirotuun, on tärkeää totuttaa se turkinhoitoon. Sekään ei ole ollut Toivon kanssa hankalaa. Toivo jopa nukahtaa föönattaessa (ihan kuten isänsä Taavikin) sekä suihkussa.

Kynsien leikkauksen kanssa ei ole kertaakaan tarvinnut kiukutella: Toivo vain makoilee toimenpiteen ajan sylissä tai lattialla. Harjauskin menee kiltisti. Usein annan jonkin herkun syötäväksi, jolloin pentu ei edes huomaa harjaushetkeä. Siten harjaushetket pysyvät positiivisina. Muutenkin pentua kannattaa kopeloida paljon, jotta se tottuu kokonaisvaltaiseen käsittelyyn. Silloin esimerkiksi eläinlääkärireissut ovat koiralle mieluisampia.

Hyvästä käytöksestä palkkio

Hihnakäytöksen opetteleminen tällaisen yltiösosiaalisen vetokoirarodun kanssa on lähes aina aika haastavaa eikä Toivo ole poikkeus. Toivo on itse sitä mieltä, että sen pitäisi päästä moikkaamaan jokaista ihmistä ja koiraa, ja silloin hihnakin tuppaa kiristymään ja häntä vispaamaan tuhatta ja sataa. Ratkaisu on se, että otan paljon nameja lenkeille mukaan. Palkitsen aina hyvästä käytöksestä ja ohjaan pentua tekemään asioita toivotusti.

Asiaa ei kylläkään yhtään helpota se, että suuri osa vastaantulijoista haluaa tietenkin moikata pientä valkoista pörröpalloa. Annan ihmisten moikata koiriani, jos he niin haluavat; kyllä me ehdimme saamaan treeniä ihan tarpeeksi. Taavin ja Paavon kanssa lenkkeillessä kaverien hihnat eksyvät helposti Toivon suuhun. Pentu on kuitenkin pentu ja saa ollakin; koko ajan opimme vauhdilla uutta!.

Pian koiravaljakkoon

Pentuarki jatkuu tästä eteenpäin kuten ennenkin. Ulkoilemme, leikimme, pidämme hauskaa ja elämme normaalia elämää. Muutaman kuukauden päästä Toivo pääsee mukaan koiravaljakkoon kokeilemaan ihan lyhyttä matkaa. Vielä hetken sen pitää kateellisena seurata vierestä, kun isot pojat lähtevät vetämään.

Toivon tärkein tehtävä nyt on syödä hyvin ja kasvaa isoksi hienoksi pojaksi ja saada paljon positiivisia kokemuksia, jolloin siitä kasvaa tasapainoinen ja reipas koira.

Toivolla on tietysti käytössään Nutrolin® Puppy & Mom -ravintoöljy, ihan kuten Paavollakin oli pentuaikanaan. Hyväksi todettu tuote kuten muutkin Nutrolinin tuotteet! Isikoira Taaville sekä Paavolle menee Nutrolin® Skin & Coat ja Paavolle lisäksi Nutrolin® Hip & Joint. Niillä pysyy poikien ihot, turkit ja nivelet parhaassa mahdollisessa kunnossa.

Kirjoitus ja kuvat: Vilinä Eskelinen

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *