Hiilin pennutus, osa 1.

Kun pentu muuttaa uuteen kotiin, se avaa elämänkirjassaan uuden luvun. Samalla se sulkee edelliset luvut, joiden sisään kätkeytyy monenlaisia tilanteita, vaiheita sekä kokemuksia. Luvuissa on kohtia, joita se ei koskaan edes tiennyt tapahtuneen. Tämä blogisarja kertoo siitä, mitä tapahtuu ennen pennun muuttamista omaan kotiin.

Blogin tarinan päätähtenä on oma kasvattini Hiili, Hossing Pax, joka on aktiivisessa harrastuskäytössä agilityssä sekä metsästyksessä. Se on nyt todettu ultraäänikuvauksessa tiineeksi. Pääset siis lukuetäisyydellä kuulemaan Hiilistä ja Hiilin tiineydestä sekä toivottavasti myös lukemaan pentuarjesta viikolta 8 tai 9 alkaen.
Tiineys on Hiilin ensimmäinen. Uros on Norjasta Suomeen saapunut “Lacu”, Bannockfield Conholt, josta myös tulee isä ensimmäisen kerran.

Jatkoa omalle kasvatuslinjalle

Jalostamisen jatkamiselle on useita syitä, ja kasvattajasta riippuen syyt vaihtelevat. Itselläni syyt liittyvät omiin tarpeisiini. Tavallisesti käy niin, että ihastun narttuun ja haluan itselleni siltä pennun. Nartussa on silloin ominaisuuksia, jotka miellyttävät minua. Haluan, että ne jatkuvat kasvatuslinjassani. Uroksen etsiminen onkin usein haasteellisempaa. Tavoitteeni on saada yhdistelmät niin sanottuun balanssiin, jotta molempien heikkoudet peittyvät, mutta vahvuudet vahvistuvat. Se onkin kinkkisempi juttu, ja usein joudun tekemään tätä työtä jopa vuosien ajan.

Tällä kerralla uros löytyi omasta ystäväpiiristä. Kesällä tutustuin siihen tarkemmin, kun käytin sen jalostukseen vaadittavissa PEVISA-tutkimuksissa. Ihastuin entistä enemmän uroksen käytökseen sekä luonteeseen. Harrastuskäytössä olevalta koiralta on tiettyjen ominaisuuksien lisäksi löydyttävä hyvät hermot ja luonne, jotta se pystyy elämään perheessä ja osallistumaan perheen arkeen.

Astutus jouluna

Hiilin juoksuja odottelin syyskuusta alkaen. Arki ja harrastusrintama pyörivät kuitenkin tuttuun tapaan jouluun asti, jolloin koiran juoksut alkoivat.

Haluan aina ennen ensimmäistä pennutusta tutustua nartun käytökseen juoksujen aikana, ja nyt tiesin jo etukäteen, että narttu antaa astua aikaisessa vaiheessa. Näin kävikin. Astumiset sijoittuivat joulunpyhien molemmin puolin, ja koska uros asui lähellä, narttua oli helppo käyttää useasti sen luona ja siten varmistaa tiineyden onnistuminen.

25 vuorokauden sisällä koirassa ei näkynyt mitään muutosta. Se liikkui ja eli normaalia arkea, mutta harrastamassa en käyttänyt sitä loukkaantumisriskin takia.

Tiineysultra 28. vuorokautena

Aloitin vaa’alla käynnin. Kun vaa’an lukema oli kaksi kiloa normaalia enemmän, vein nartun ultraan. Ultra vahvisti tiineyden, ja pentuja näkyi useita. Tykkään ultrasta, sillä se varmistaa sekä tiineyden olemassaolon että auttaa valmistautumaan tulevaan. Siirryn tiineysultran jälkeen esimerkiksi kantavan nartun ruokavalioon.

Pidän nyt huolen siitä, että nartun arki pysyy mahdollisimman normaalina. Se saa liikkua perheen mukana. Teen sen kanssa paljon tokoliikkeitä, jotta se saa virikettä arkeensa normaalin harrastamisen sijaan. Koiratapahtumissa en sitä käytä tartuntariskin takia.

Kirjoitus ja kuvat: Sanna Toivola-Järvinen

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *