Seuraavalle tasolle Rolf-Göranin klinikalla

Ratsastuskeskus Aino järjesti 26.9.2018 ruotsalaisen esteratsastajan Rolf-Göran Bengtssonin klinikan. Klinikka oli hyvä tilaisuus päästä seuraamaan, mitä yksi maailman parhaimmista esteratsastajista haluaa hevosilta sekä ratsastajilta. Yhtenä perusajatuksena oli myös näyttää katselijoille, miten Rolf-Göran auttaa ratsastajia pääsemään seuraavalle tasolle.

Klinikka oli houkutellut runsaasti yleisöä paikalle, sillä katsomo oli täynnä esteratsastuksesta kiinnostuneita.

Tunne hevonen

Ennen kuin ensimmäiset klinikkaan osallistuvat ratsukot pääsivät esiin, Augusta Speiser haastatteli Rolf-Görania. Konkari painotti, miten tärkeää on ymmärtää hevosta kokonaisuutena. Ei riitä, että osaa ratsastaa ja valmentautua.

Rolf-Göran muisteli oman ratsastusuransa alkuaikoja ponitallilla, jossa hevosista opeteltiin muitakin asioita kuin vain ratsastamista. Aika oli hänelle hyvin tärkeä, sillä silloin hän sai vankan pohjan harrastukselleen. Rolf-Göranin mielestä ratsastajan on osattava perusasiat hevosen käyttäytymisestä sekä rakenteesta ja terveydenhoidosta. Hän muistutti, että hevoset viettävät paljon aikaa karsinoissaan, joten niiden kanssa olisi suotavaa viettää aikaa muutenkin kuin vain ratsastamalla.

Asenne tärkeä

Rolf-Göranilta kysyttiin, millaisia estehevosen ominaisuuksia hän pitää tärkeinä. Hänellekin hevosen suku ja perimä ovat toki tärkeitä, mutta eivät yksin määrää sitä, tuleeko hevosesta hyvä kilpahevonen. Samaa mieltä hän oli hevosen rakenteesta. Tietenkin sen täytyy olla hyvä, jotta hevonen pystyy hyppäämään ja pysyy terveenä, mutta rakenne ei ole ratkaiseva tekijä, kun kyse on kansainvälisen tason estehevosesta.

Rolf-Göran kertoi hakevansa hevoselta ennen kaikkea kilpa- ja urheiluhevosen asennetta. Luonne ja asenne pelastavat paljon. Asenne auttaa silloinkin, kun hevosen ratsastettavuus ja hyppykyky eivät ole parhaita mahdollisia.

Kunnon laukkaa

Klinikkaan osallistuneet ratsastajat oli jaettu kolmeen ryhmään. Ensimmäisen ryhmän aiheena oli nuoret hevoset ja niiden kanssa tehtävät harjoitukset, toisen kilpailevan hevosen nostaminen ylemmälle tasolle. Jälkimmäiseen ryhmään osallistui vain yksi ratsastaja, jonka kanssa Rolf-Göran ratsasti myös itse.

Rolf-Göran ratsasti Suomessa ensimmäisen kerran, joten klinikan ohjelma oli siltäkin osin ainutlaatuinen. Hänelle oli löytynyt hyvä nuori FWB-hevonen, jonka kanssa hän näytti, miten hän itse treenaa jo kilpailu-uran aloittaneella hevosella. Rolf-Göran puhui ratsastaessaan mikkiin ja kertoi, miksi tekee mitäkin. Samalla hän neuvoi klinikkaan osallistunutta ratsastajaa.

Kolmannen ryhmän ohjelma poikkesi muista ryhmistä. Rolf-Göran oli rakentanut kisaradan, jonka hän käveli ensin yhdessä ryhmän ratsastajien kanssa. Hän opasti, miten rata pitäisi ratsastaa, ja sen jälkeen jokainen ryhmän osallistuja ratsasti radan itse.

Rolf-Göranin puheesta nousi illan aikana monesti esiin lämmin suhtautuminen hevosiin. Hevoset tuntuvat olevan hänelle oikeasti tärkeitä, eivät pelkkiä kilpailuvälineitä esteratsastuksessa. Ratsastuksen yhteydessä hän piti tarkkaa huolta siitä, että hevonen pysyy suorana, kun ratsastetaan suoraan eteenpäin. Toisaalta hän oli sitäkin mieltä, että hevonen saisi laukata kunnolla ja reippaasti eteenpäin.