Raichun tie agilitysta hoopersin pariin

Kun jouduin päättämään ennenaikaisesti 5-vuotiaan shetlanninlammaskoira Raichun agilityuran silmäsairauden vuoksi, lähdin miettimään meille uutta korvaavaa harrastusta tilalle. Kuin tilauksesta Suomeen rantautui hoopers-laji, joka osoittautui juuri sopivaksi harrastukseksi meille. Tässä kirjoituksessa kerron lyhyesti, miten löysin tieni Raichun kanssa hoopersin pariin, mitä hoopers on ja minkälaiset eväät agilitykoiralla on hoopersia aloittaessa.

Hoopers on agilitya muistuttava ratalaji, jossa koira suorittaa esteet joko kiertäen tai läpi juosten. Esteet ovat agilityyn verrattuna turvallisempia, joista yleisimpiä ovat läpi juostava kaari, lyhyt suora putki ja kierrettävä tynnyri. Hoopers-ratojen linjoissa tavoitellaan aina koiran luontaista liikkumista eikä koiran tarvitse esimerkiksi tehdä äkkijyrkkiä käännöksiä kuten agilityssa. Hoopers soveltuu siis monelle sellaiselle koiralle, joka ei syystä tai toisesta pysty tekemään agilitya. Ohjaaja voi ohjata koiraa hoopersissa joko mukana juosten tai määrätyltä ohjausalueelta, niin sanotusti kauko-ohjauksella. Ohjaamisessa korostuvat ohjaajan suullisten vihjeiden tärkeys ja oikea-aikaisuus sekä koiran kuuntelutaidot. Raichun kanssa olemme suuntautuneet harjoittelemaan määrätyltä ohjausalueelta tehtävää hoopersia. 

Raichun kanssa olemme harjoitelleet hoopersia keväästä 2022 lähtien. Lähdimme tutustumaan lajiin, koska halusin löytää meille yhteisen harrastuksen, jossa Raichu pääsisi juoksemaan ja jota voisimme harjoitella turvallisesti Raichun silmäsairaudesta huolimatta. Raichulla todettiin siis vuoden 2021 lopulla silmien verkkokalvoilla muutoksia, jotka vaikuttavat sen näkökykyyn, joten agilitya en enää uskaltanut sen kanssa harrastaa. Näin hoopersissa hyvinä puolina sen, että siinä Raichu pääsisi edelleen tuttuun agilityhalliin juoksemaan, mutta treenaaminen olisi kuitenkin sille paljon turvallisempaa. Raichu oirehti agilityssa heikentynyttä näköään siten, että se ei kovassa vauhdissa nähnyt kunnolla hyppyjen ponnistuspaikkoja ja oli muutaman kerran myös loukannut itsensä arviointivirheen vuoksi hyppäämällä suoraan hyppyesteen siivekettä päin. Onneksemme, Raichu on toistaiseksi vaikuttanut liikkuvan hoopersesteillä ainakin oman hallimme valaistuksessa hyvin ja on oppinut lajin idean erinomaisesti – kiitos loistavien agilitykoulutuspohjien. Raichun kanssa käymme myös säännöllisesti silmäkontrolleissa, jotta pysymme ajan tasalla Raichun näkötilanteesta. Olen hyvin kiitollinen siitä, että ainakaan toistaiseksi silmämuutokset eivät ole edenneet ja Raichulla on lupa jatkaa hoopersista nauttimista.

Raichulla on ollut hoopersin harjoittelun alkumetreiltä lähtien paljon hyötyä hyvin koulutetuista agilityn pohjataidoista. Vahva estefokus, eli kyky pitää katse esteissä, ja hyvä radanlukutaito ovat auttaneet paljon hoopersin opettelussa. Raichu on koulutettu siirtämään katse määrätylle esteelle tietyllä käskyllä, jolloin keskittyminen on lähtötilanteista lähtien esteissä, eikä ohjaajan sijainnissa.  Hyvä estefokus auttaa koiraa etenemään radalla määrätietoisesti, ilman tarvetta vilkuilla tarpeettomasti ohjaajaa. Agilitysta tuttua Raichulle oli myös suullisten vihjeiden kuunteleminen ja niiden mukaan toimiminen, joka on ollut myös isona etuna hoopersin opettelussa. Alussa oli tietysti keksittävä uudet suulliset vihjeet hoopersesteille ja opetettava ne ensin Raichulle maltilla. Treeneissä olemme edenneet pienistä ratapätkistä aina isompiin kokonaisuuksiin, joissa olemme yhdistelleet aiemmin harjoiteltuja osioita. Tämä on ollut avainasemassa luomassa vahvaa itseluottamusta uuden lajin parissa. Lisäksi Raichulla on ollut hyötyä hoopersin harjoittelussa siitä, että se rakastaa juoksemista ja se pitää luontaisesti itsenäisestä työskentelystä kaukana minusta. Raichun innostuksen hoopersia kohtaan nähdessäni, olen itsekin alkanut nauttimaan valtavasti lajin harjoittelusta.

Vaikka hoopers ei ole fyysisen ketteryyden osalta yhtä vaativa laji kuin agility, on hoopersissakin tärkeää koiran fyysinen kunto ja terveys. Yhtä lailla koira joutuu hoopersissakin tekemään spurtteja ja laukanvaihtoja sekä kääntymään ja etenemään juoksutahtiin. Hoopers vaatii agilityn tapaan koiran huolelliset alku- ja loppuverryttelyt. Harjoittelua on myös hyvä tehdä lyhyissä 2-5 minuutin kestoisissa osioissa, joita voi tehdä saman treenisession aikana useamman. Välissä koiraa on hyvä kävelyttää kevyesti, antaa rauhoittua omalla alustalla tai häkissä ja tarjota pieninä annoksina vettä juotavaksi. Raichulla on ravinnossaan tukena Nutrolin® Sport-öljy, joka auttaa palautumaan fyysisestä rasituksesta, myös silloin kun treenaamme hoopersia. 

Sonia Delatte

Sonia Delatte on Turussa asuva agilityn monitaituri jo kohta 10 vuoden ajalta. Laumaan kuuluu kolme shetlanninlammaskoiraa.

”Nutrolin ® -öljyt puolestaan ovat olleet elämässäni ja käytössä koirillani jo tätäkin kauemmin. Olen ammatiltani psykologi, agilityn ollessa kuitenkin suuri intohimoni. Vietänkin suuren osan liikunnallisesta vapaa-ajastani omien koirieni ja koiraharrastusten parissa.” 

.

LUE LISÄÄ SONIASTA