Yhteistyössä: Laura Lintenhofer, ja kuinka hänestä tuli koiraihminen jo vauvana

Laura täytti vasta 18 vuotta, mutta on jo konkari koira-asioissa. Energinen lukiolainen puhuu saksaa sujuvasti, joten hän on päässyt mukaan Nutrolinin maailmanvalloitukseen. Hän auttaa saksankielisiä asiakkaitamme, kun näillä on kysyttävää tuotteista.

Kansainvälinen verkkokauppamme Nutrolin.com ja sen kylkeen kasvanut Facebook-yhteisö Nutrolin palvelevat asiakkaita englanniksi, saksaksi ja ranskaksi. Ruotsalaisia asiakkaita palvelemme Nutrolin Sverige -kaupassa sekä Facebook-ryhmässä Nutrolin Sverige. Käy kurkkaamassa mistä ruotsalaiset, saksalaiset, ranskalaiset ja muut puhuvat.

Tervetuloa mukaan tiimiin, Laura. Annetaan nuoren koiraharrastajan kertoa tarina siitä, kuinka hän kasvoi koiramaailmaan.

”Synnyin koiraperheeseen Itävallassa vuonna 2002. Asuimme kauniissa Sieversdorfin kaupungissa, jossa oli ihanan monipuoliset lenkkeilymaastot. Vanhempani kasvattivat kotonani tuolloin dogo argentinoja, ja niiden kaverina meillä asusti jo tässä vaiheessa papilloneja. Pyörin siis koko lapsuuteni koirien keskellä. Hyvin paljon aikaa tuli vietettyä myös pentulaatikossa. Vaati melkoisesti maanittelua, että suostuin sieltä lähtemään. Parikin kertaa nukuin sitten pentujen keskellä.”

”Minulle ja sisaruksilleni opetettiin jo varhaisessa vaiheessa, kuinka eläinten kanssa toimitaan ja kuinka niitä tulisi kohdella. Rakkaus koiriin ja ihan kaikkiin eläimiin on ollut osa minua pienestä pitäen. Ei ole ollut hetkeäkään, ettei perhettämme ole ollut täydentämässä koira tai useampikin, joten elämää ilman koiria ei voisi kuvitellakaan. He ovat perheenjäseniä ja yhtä rakkaita kuin perheen ihmisetkin.”

”Äitini kulki aktiivisesti koiranäyttelyissä sekä muissa koiraharrastuksissaan ja kuljetti minua mukanaan, kun köllöttelin vielä vaunuissa.

Vauvana nukahdin kuulemma hyvillä mielin näyttelyissä vaunuihin kehän laidalla, vaikka oli kova hälinä ja melu ympärillä. Heti kun jalkani kantoivat, kirmailin koiriemme kanssa pihalla tai pyörin pentujen pallomeressä.

Tarinamme jatkuu…”

Kuvat: Hansu Laitala