Muoti-ilmiö nimeltä kookosöljy puhuttaa kuluttajien keskuudessa

Kookosöljy on viime vuosina kasvattanut suosiotaan terveystietoisten kuluttajien keskuudessa. Kiinnostus kookosöljyyn kumpuaa selkeästi jostain muualta kuin tieteestä. Asiantuntija toteaa suoraan, että suurelle suosiolle ei ole mitään faktaperusteita. Pyysimme rasvahappotutkija Mikko Griinaria valottamaan kookosöljyn todellisia ominaisuuksia. Griinari on rasvoista ja rasvahapoista sekä niiden aineenvaihdunnasta väitellyt eläinravitsemuksen tohtori.

Virheellisiä tuotelupauksia

Kookosöljylle on luvattu melkoisia vaikutuksia, esimerkiksi että sen nauttiminen voi estää ja vaimentaa tulehduksia. ”Kyse on virheellisestä tulkinnasta, joka perustuu tutkimuksissa todettuun rasvahappojen yleiseen antimikrobiseen vaikutukseen ulkoisesti käytettynä. Rasvahapot nimittäin estävät bakteerien ja virusten kasvua silloin kun ne pääsevät suoraan kontaktiin esimerkiksi ihon ja limakalvojen pinnalla. Elimistössä, ja varsinkaan sen jälkeen, kun rasvahapot ovat imeytyneet ruuansulatuskanavasta, tätä vaikutusta rasvahapoilla ei ole”, toteaa Griinari.

Kookosöljy on käytännössä pelkkää energiaa

Tarkastellaanpa kookosöljyä ravitsemuksen kannalta. Kookosöljy sisältää lähes yksinomaan tyydyttyneitä rasvahappoja. Öljyn alkuperästä riippuen näiden osuus rasvahappojen kokonaismäärästä vaihtelee 80 – 90 %:iin. Ihon toiminnan kannalta välttämätöntä omega-6 linolihappoa kookosöljyssä on olematon määrä, vain 1 –  2%. Omega-3-rasvahappoja kookosöljystä ei löydy ollenkaan. Kookosöljyn pääasiallinen rooli ravitsemuksessa on siis toimia energian lähteenä.

Kookosöljy ei tue ihon toimintaa. Se ei myöskään estä tai vaimenna tulehduksia.

Rasvahappokoostumus on öljyjen keskeinen ravitsemuksellinen ominaisuus. Siksi on hyödyllistä tarkastella kookosöljyn rasvahappokoostumusta suhteessa muihin keskeisiin ravinnon rasvahappolähteisiin. Pyysimme Mikkoa kertomaan ensin lyhyesti rasvahappojen ominaisuuksista.

Rasvahappojen lyhyt oppimäärä

  • Rasvat ja öljyt, jotka pysyvät kiinteänä huoneenlämpötilassa, sisältävät runsaasti tyydyttyneitä rasvahappoja. Elimistö käyttää tyydyttyneitä rasvahappoja pääasiassa energiaksi. Ihmisten ravitsemuksessa tyydyttyneiden rasvahappojen määrää pyritään rajoittamaan, koska liian suurina määrinä niillä on haitallisia vaikutuksia terveyteen. Eläinrasvat sekä kasviöljyistä palmuöljy ja kookosöljy sisältävät runsaasti tyydyttyneitä rasvahappoja.
  • Nestemäiset öljyt sisältävät vaihtelevia määriä tyydyttymättömiä rasvahappoja, jotka jaetaan edelleen kerta- ja monityydyttymättömiin rasvahappoihin. Kertatyydyttymättömät rasvahapot ovat aineenvaihdunnallisilta vaikutuksiltaan neutraaleja, eli niillä ei ole erityisiä hyviä eikä huonoja vaikutuksia. Elimistö varastoi ja käyttää kertatyydyttymättömiä rasvahappoja energiaksi. Erityistä ravitsemuksellista tarvetta ei kertatyydyttymättömille rasvahapoille ole, koska elimistö pystyy tuottamaan niitä tarpeen mukaan. Rypsi- ja oliiviöljy sisältävät runsaasti kertatyydyttymättömiä rasvahappoja, ja siksi niitä pidetään terveellisinä ravinnon perusrasvoina.
  • Monityydyttymättömät rasvahapot ovat ravitsemuksellisesti kiinnostavimpia. Tämän ryhmän rasvahapot jaetaan usein myös rakenteensa perusteella omega-6- ja omega-3-rasvahappoihin. Vaikka omega-3-rasvahapot ovat paljon enemmän esillä kuin omega-6-rasvahapot, on syytä todeta, että omega-6-rasvahappoihin kuuluva linolihappo on ravitsemuksellisesti välttämätön. Sitä meidän ihmisten – ja eläintemme –  pitää saada ravinnosta. Omega-6 linolihapon keskeinen ravitsemuksellinen ominaisuus on suojata ja ylläpitää ihon normaalia toimintaa. Linolihapon puutos johtaa ihon kuivumiseen ja erilaisten iho-ongelmien muodostumiseen. Linolihappo toimii myös elimistössä tärkeän arakidonihapon muodostumisen lähtöaineena. Monet kasviöljyt sisältävät linolihappoa. Erityisen runsaasti linolihappoa sisältävät auringonkukkaöljy, soijaöljy ja hampunsiemenöljy.
    • Ravitsemuksellisesti tärkeitä omega-3-rasvahappoja löytyy sekä kasvi- että eläinkunnasta. Alfa-linoleenihappo on kasviöljyistä, esim. pellava- ja rypsiöljy, saatava omega-3-rasvahappo. Kalaöljyn omega-3-rasvahapoista puhutaan yleisimmin kirjainlyhenteinä. EPA ja DHA ovat kalaöljyn tärkeimmät omega-3-rasvahapot. Sekä kasvi- että kalaöljyjen omega-3-rasvahapot ovat hyödyllisiä, mutta voidaan sanoa, että vain kalaöljyn rasvahapoilla on se erityinen ominaisuus, että ne vaimentavat elimistössä tulehduksia.

Kookosöljy aiheuttaa matala-asteista tulehdusta

”Kuten aiemmin totesin, kookosöljy on 80-90 %:sti tyydyttynyttä rasvaa. Ravinnon tyydyttyneillä rasvoilla on se ikävä vaikutus, että ne aiheuttavat ns. aterian  jälkeistä matala-asteista tulehdusta. Runsaasti tyydyttynyttä rasvaa sisältävän ruuan jälkeen elimistön tulehdustaso nousee pitkäksi aikaa. Kyse on ns. matala-asteisesta tulehduksesta, joka on riskitekijä monen kroonisen sairauden taustalla. Tutkijat ovat esittäneet aterian jälkeisen tulehduksen liittyvän ruuansulatuskanavan läpäisevyyteen ja haitallisten aineiden, ns. endotoksiinien imeytymiseen (Fritsche 2015). Tätä mahdollisuutta tarkasteleva tutkimus osoitti, että kookosöljy nosti elimistön endotoksiinitasoja merkittävästi enemmän kuin juokseva kasviöljy ja kalaöljy” summaa tohtori Griinari.

On valitettavaa, että moni uskoo kookosöljyn olevan taikarasva, joka auttaa heitä itseään ja heidän lemmikkiään voimaan paremmin. ”Tutkimuksen valossa näin ei kuitenkaan ole. Kookosöljyn käyttö on yleistä, mutta kyseessä on kuitenkin vain muoti-ilmiö, joka jossain vaiheessa väistyy jonkin uuden muoti-ilmiön tieltä”, toteaa Mikko Griinari.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *