Luukaksen tarina – lämminverinen ravihevonen josta ei tullut ravuria

Lämminverinen

Luukas on vuonna 2010 syntynyt, nyt seitsemänvuotias lämminverinen ravihevonen. Siitä oli tarkoitus tulla omistajalleen Harrille ravihevonen, mutta se ei ole kuitenkaan koskaan startannut, eikä se ole edes ehtinyt treenaamaan ravijuttuja kunnolla. Luukaksen oikean takajalan päkiäinen halkesi tarhassa toisen hevosen hokista sen ollessa noin parivuotinen.

Päivystävä eläinlääkäri ”kursi” päkiäisen kasaan tallilla heti tapahtuman jälkeen, mutta paikkaan kohdistuneen paineen takia ompeleet eivät pitäneet. Tämän jälkeen omistajat olivat sähköpostitse yhteydessä Eläinsairaalaan Helsinkiin ja saivat ohjeeksi hoitaa haavaa normaalisti avohaavana. Heille kerrottiin, että haava ottaa ”vain aikansa” parantuakseen.

Tikkien ratkettua haavaa siis hoidettiin niin sanottuna avohaavana ja jalassa oli toistuvia tulehduksia. Aina eläinlääkäri – kuka milloinkin oli tavoitettavissa – määräsi antibioottia antibiootin perään.

Jalka on ollut osin turvoksissa ja kuumotellut kintereeseen asti alusta pitäen. Yksikään eläinlääkäri ei ole osannut antaa hoito-ohjeeksi muuta kuin antibiootit ja erilaiset voiteet. Haava parani ajan kanssa, mutta turvotus on jatkunut koko ajan.

ravihevonen

Pari vuotta tapahtuneen jälkeen jalka turvotteli edelleen. Paikalliset eläinlääkärit kävivät useasti toteamassa, että jatketaan vielä antibioottia ja pidetään jalassa haudetta, jossa on voimakkaasti laimennettua jodia. Ja jos antibiootit eivät edelleenkään tehoa, jalka pitää tutkia, jotta mahdollinen jännevamma ja puikkoluun murtuma voidaan sulkea pois.

Turvotus jatkui, aivan kuin jalassa olisi jatkuvasti toistuva imusuonitulehdus. Niinpä Luukas vietiin klinikalle. Klinikan lausunnossa todettiin, että oikeassa takajalassa on turvotusta kintereen yläpuolelta kavion rajaan asti. Ultraäänitutkimus ei ollut tuolloin riittävän tarkka, koska ihon alla oli huomattavan paljon nestemäistä turvotusta ja ihonalaiset kudokset olivat paksuuntuneet.

Jalan hoitoon on yritetty käyttää myös iilimatoja sekä paljon muita erilaisia voiteita. Melko lailla tuloksetta. Seuraavaksi matkattiin toiselle klinikalle. Siellä jalka taas kuvattiin, ja nyt näkyi selvästi, että jänteet sekä nivelet olivat ihan terveet. Onneksi! Klinikalla jalkaan piikitettiin kortisonia. Kotihoito-ohjeeksi saatiin kortisonikuuri ja jälleen antibioottia. Klinikalla jalka sai diagnoosin ”norsunjalka”. Jalka todellakin on kuin norsun jalka. Iho on paksua, mutta kuivaa ja erittäin helposti halkeavaa. Jalkaan tulee myös tämän vuoksi hyvin herkästi pienistäkin kolhuista haavoja, jotka paranevat erittäin hitaasti.

Ensimmäistä kertaa vuosiin jalan turvotus alkoi kortisonin vaikutuksesta laskea.Klinikalla eläinlääkäri totesi, että jalan vaiva oli enää enimmäkseen kosmeettinen eikä sen pitäisi vaikuttaa juurikaan käyttöön. Jatkuvat haavat jalassa häiritsivät kuitenkin normaalia liikutusta jonkin verran.

Tästä minulla tulikin mieleeni, olisiko Nutrolin Hevonen Iho ja karvapeite -öljystä apua Luukaksen jalkaan, sillä koirani, sheltti Sennan tassuongelmat hävisivät aikoinaan kokonaan koirille tarkoitetun Nutrolin Iho ja Turkki -öljyn myötä.

Luukaksesta ei siis koskaan tullut ravihevosta, ja joskus vuonna 2014, kun Luukas oli vajaa nelivuotias, silloin vielä ori, minä vähän ”säälien” seurailin sivusta, kun se vain kulki tarhaan ja takaisin talliin. Se oli pelkkä niin sanottu tarhakoriste. Kysyin Harrilta, Luukaksen omistajalta, saisinko ruveta maastakäsittelemään Luukasta ja sen myötä opettaa sen ratsuksi, jotta joku voisi edes ratsain touhuta Luukaksen kanssa. Sain luvan, ja siitä minun ja Luukaksen yhteinen taival alkoi.

lämminverihevonen

Tarhakoristeesta ratsuhevoseksi

Luukas oli saanut oriaikoinaan hurjimusmaineen vahvan, uhittelevan luonteensa takia. Minä jotenkin näin, että kyseessä ei ole ”hullu” hevonen, vaan hevonen, joka on kuin kirkas peili ja vastaa juuri samalla tavalla kuin sitä kohdellaan. Jos olet paha sille, se on paha sinulle. Jos suhtaudut siihen epäluuloisesti, se suhtautuu epäluuloisesti sinuun. Ja päinvastoin. Jos olet sille hyvä ja lähestyt sitä avoimella asenteella, se on hyvin avoin ja vastaanottavainen sinua kohtaan.

Minulla oli tuohon aikaan toinen hevonen ratsastettavana, joten touhuilin Luukaksen kanssa vain hyvin harvakseltaan. Sain opetettua sen vuosina 2014–2015 kantamaan ratsastajaa, niin että se osasi mennä eteenpäin, kääntyä ja pysähtyä. Ei juurikaan muuta. Ratsastuskerrat sai laskettua kahden käden sormin. Vuoden 2016 Luukas vietti taas tarhaelämää, sillä se toinen minulla ratsastuksessa ollut hevonen kuoli yllättäen enkä voinut käydä tallilla lähes vuoteen.

ratsastus

Tänä vuonna sain koottua itseni ja palasin tallille. Työt Luukaksen kanssa jatkuivat. Nyt teemme jotain lähes viisi kertaa viikossa, ratsastamme, kärryttelemme tai touhuamme maasta käsin. Luukaksesta – siitä pienestä mustasta ravihevosesta, joka oli jäämässä pelkäksi tarhakoristeeksi! – alkaa kuoriutua hyvinkin toimiva ratsuhevonen.

Luukas on saanut Nutrolin Hevonen Iho ja karvapeite -öljyä nyt viisi kuukautta ja sen takajalka on lähes normaali. Jos haavoja tulee, ne parantuvat edelleen melko hitaasti, mutta kuiva, hilseilevä ja halkeileva iho on poissa.

Luukas saa Iho ja karvapeite -öljyä edelleen päivittäin ja treenitkin jatkuvat. Tulevaisuus näyttää, mihin asti pääsemme. Luukas kun on ensimmäinen hevonen, jonka olen kouluttanut ratsuksi itse alusta pitäen.

Mukavaa loppukesää kaikille ja hyviä vointeja!

Toivottelevat Tanja Hynninen ja pikkumusta Luukas

lämminverihevonen

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *