Hoidossa kasvattajan luona (23.07.2009)
Pääsin pitämään lyhyehkön loman kaiken kiireen keskellä ja jopa matkustamaan Etelä-Euroopan lämpöön. Telmalle ja Iitalle oli luonnollisesti löydettävä hoitopaikka, joka järjestyi aina yhtä avuliaan kasvattajan luolta.
Kasvattajan luona Telma ja Iita pääsivät testaamaan upouutta ja mukavaa kennelrakennusta. Telmalla aika oli käynyt ainakin välillä pitkäksi, kun se oli syönyt lähes kokonaan muovisen pikkukoppinsa kankaisen alustan ja antanut hammasta vähän itse kopillekin. Tätä ei ole aikoihin tapahtunut kotona, joten kyse oli varmaan koti-ikävästä.
Kaiken kaikkiaan Telma oli sopeutunut hyvin laumaan räjähtävästä luonteestaan huolimatta. Kasvattajan kommentti olikin, että Telma on rämäpäisyydestään huolimatta tosi killti, eikä todellakaan haasta riitaa kenellekään. Se oli esimerkiksi jaksanut vanhemman nartun turhaa komentelua ja ojennusta todella pitkään. Sietokynnykyksen ylityttyä Telma oli päättäväisesti ilmoittanut paimentajalleen, että "nyt riittää!". Tämän rähähdyksen jälkeen Telma oli saanut juosta ja leikkiä laumassa ilman turhaa häiriötä. Hyvin hoidettu, sanoisin.
Hoitolomansa aikana pääsivät taas juoksemaan vapaana päivät pitkät, mikä lämmittää kyllä mieltä. Lisäksi ohjelmassa oli turistina olemista erilaisissa koiraharrastuksissa, joten maisema vaihtui useasti. Telma nautti varmasti täysin rinnoin, vaikka vaimoni mennessä hakemaan koiria takaisin kotiin, olivat molemmat lähdössä kotiin enemmän kuin mielellään. Kun tutun auton takakontti aukesi, juoksivat Telma ja Iita suoraan autoon ja painautuivat häkkinsä takaseinää vasten. Kotiin päästyään ne lähinnä vain nukkuivat ja nauttivat kaikesta jakamattomasta huomiosta.
Nyt alkaakin sitten paluu arkeen. Agilityn suhteen ainakin pitää päästä treenaamaan omalla ajalla. Heinäkuun aikana turhan monet treenit jäivät väliin.
Kommentit (0)
Seuraava merkintä
Edellinen merkintä
