ERI-likka (02.06.2009)
Menneenä viikonloppuna suuntasimme Telman kanssa nokkamme kohti näyttelykehää ensimmäistä kertaa sitten junnunäyttelyiden. Itse en Pikkiksen kanssa näyttikehään ole koskaan astunut, joten tälläkin kertaa vaimoni hoiti nämä mallikuviot. Sää oli mitä parhain ja paikkakin Helsingin Tuomarinkartanossa loistava, joten mieli oli kaikin puolin hyvä ja rento.
Telman viimeisestä näyttelystä oli kulunut jo tovi ja muistoissa oli kehässä pyörivä yli-innokas hyrrä. Intoa Telmalla riitti toki tälläkin kertaa, mutta kehässä Pikkiksen keskittyminen oli ihailtavaa. Kävely ja pöydällä postaaminen sujuikin mallikkaasti ja Telman käytöksen lisäksi sen muodot kelpasivat myös irlantilaiselle tuomarille. Telma sai arvosteluksi ERIn, jonka arvoa kuitenkin laski hieman se tosiasia, että kaikki muutkin rodun edustajat yhtä lukuunottamatta saivat myös ERIn. Telma ei sijoittunut enää pitemmälle, joten se siitä. Olimme kuitenkin erittäin hyvillä mielin - kuka sitä muistaa enää vuoden päästä, kuinka arvostelu tuli. Pakko on vielä mainita, että Telma sai erityismaininnan loistavassa kunnossa olevasta turkista.
Näyttelyviikonlopun jälkeen palasimme maanantaina arkeen seuramme agility-treeneissä. Ohjelmassa oli tällä kertaa neljän hypyn ja putken vauhdikas radanpätkä sekä välistävetoja. Tuo radanpätkä sujui pienen lämmittelyn jälkeen tosi kivasti ja Telma irtosi loistavasti. Kun rataa sitten vaikeutettiin siten, että siihen tuli kaksi valssia, niin kokematon ohjaaja oli vaikeuksissa. Löysin oikean rytmin vasta pienen totuttelun jälkeen, mutta saimme sentään aikaiseksi onnistuneen suorituksen.
Ahaa-elämykseni oli näissä treeneissä, että sinänsä nuo ohjausliikeet esim. juuri valssi ovat myös oman liikkumisen sujumiseksi kehitettyjä asioita ja koiran ohjauksen kannalta niissä on ainoastaan tietyt tärkeät kohdat. Eli siis minun ei tarvitse yrittää pyörähdellä valssia Telman edessä, vaan olen jo pyörähdykseni tehnyt sen syöksyessä tuhatta ja sataa esim. putkesta. En tiedä kuulostaako tämä järkevältä, mutta itse tämän ymmärrettyäni toimin mielestäni paljon paremmin.
Välistävedot eivät sitten sujuneetkaan juuri ollenkaan. Vaikeuteni alkavat aina, kun vauhti pysähtyy ja joudun ohjaamaan koiraa läheltä. Kaikki kunnia kärsivälliselle kouluttajallemme, joka jaksoi analysoida ja korjata räpiköintiäni. No, ehkä en sirottele tuhkaa vielä päälleni. Kyllä Telma varmaan alkaa minua ymmärtää, kunhan saan harjoituksen myötä paremmin tuosta ohjaamisesta kiinni.
Telma oli treeneissä sanalla sanoen loistava tai sanotaan nyt koiratermein että ERI-likka. Se ei enää karkaile haahuilemaan, vaan tekee kaiken hienosti keskittyen tasan niin kauan, kuin sen ikäiselta koiralta voi odottaa. Vaikka itse olin eilen treenien jälkeen hieman siipi maassa, niin Telman huokaistessa kotiin saavuttuamme tyytyväisenä syvään ja siirryttyä koirauntenmaille, muistin taas että yhteinen tekeminen koiran kanssa on kuitenkin kaikista tärkeintä.
Kommentit (0)
Seuraava merkintä
Edellinen merkintä
