Vapauden huumaa ja pelottava uuni (05.01.2009)
Telman elämä muuttui joululoman alkaessa jälleen yhdeksi suureksi onnelaksi. Matkasimme joulun viettoon Itä-Suomeen ja veimme mukanamme kunnon talven. Lumi jo sinänsä hullaannutti pikkuneidin, mutta kun vielä pääsi juoksemaan vapaana, niin voi sitä riemua! Lumi pöllysi ja hitaammat jäivät jalkoihin.
Joulun alla saimme myös pientä huolen aihetta vaimoni vanhempien luona, kun löysimme Telman yllättäen kyyhöttämässä tärisevänä tuolin alta. En ole koskaan nähnyt kummankaan koiramme todella pelkäävän, enkä voi väittää, etteikö huoli olisi iskenyt oikein olan takaa. Telma, joka ei ole koskaan oikeasti säikähtänyt tai pelännyt mitään, tärisi nyt kauttaaltaan häntä koipien välissä ja pyrki ulos. Kaikista ikävintä oli, että mitään syytä emme tuolle pelolle löytäneet.
Telma oli saanut samanlaisen pelkokohtauksen jo pentuna samassa paikassa, jolloin epäilimme sen maistaneen hiukan sähköjohtoa, mutta nyt tuokin vaihtoehto oli täysin suljettu pois. Pian jouduimme sulkemaan pois myös senkin vaihtoehdon, että Telma pelkäisi talon collie-urosta. Collie ei koskaan ole Telmalle mitään tehnyt, eikä Telma nytkään tätä talon koiraisäntää väistellyt. Kun Telman pelko sitten muutaman tunnin sisällä helpotti, aloimme tarkasti seurata sen tekemisiä, että löytäisimme pelon lähteen. Muutaman uuden pelkotilan jälkeen saimme parin päivän sisällä rajattua pelon keittiöön ja sitten anoppini keksi selityksen: kyseessä oli aivan tavallinen uuni! Iän myötä hieman jäykistyneen uunin luukun kirskuva ääni sai mitään pelkäämättömän terrierin tolaltaan. Koska Telma ei koskaan ole pelännyt mitään ääntä, oli ainoa jäljelle jäänyt selitys, että se oli pentuna huomaamatta polttanut itseään hiukan uunin luukkuun. Tämä selitys oli siinäkin mielessä looginen, että niin Telma kuin Iitakin päivystävät mummolan keittiössä lakkaamatta herkkujen perässä.
Telman pelkoa aloimme hoitaa siedättämällä. Kun uunia käytettiin, kutsuimme Telman toiseen huoneeseen ja pudottelimme sille sen suurempaa numeroa asiasta tekemättä makupaloja. Yhtään säälivää tai tyynnyttelevää sanaa emme sanoneet, vaan tilanne edettiin mahdollisimman neutraalisti. Näin emme mitenkään viestineet koiralle, että sillä olisi syytä huoleen. Tällä toimenpiteellä saimme häivytettyä pelon muutaman päivän aikana todella minimiin. Helpotus oli niin Telmalle kuin meillekin suuri.
Joulu ja uusivuosi sujuivat molemmat Telman osalta pääasiassa koirakaverien kanssa lumessa pelaten ja leikkien. Enpä usko, että parempaa lahjaa lievästi sanottuna energinen pikkuneiti olisi voinut saada.
Kommentit (0)
Seuraava merkintä
Edellinen merkintä
