Sunnuntai agiliidossa (06.10.2008)
Menneen viikon sunnuntaina pääsimme sitten treenaamaan Telman kanssa agilitya ensimmäisen kerran noihin aiemmin mainitsemiini yksityisharjoituksiin. Telmalla riitti hallille tullessa intoa entiseen tapaan. Se huusi autosta päästyään kuin kaulaa olisi katkaistu ja laittoi täyden vedon hallin suuntaan. Intoa siis riittää.
Treeneissä meillä oli ohjelmassa ensimmäisenä keppiharjoitus. Siinä otettiin käyttöön aivan uusi metodi. Aiemmin olemme menneet verkkokeppejä, mutta nyt harjoituksessa käytettiin aivan tavallisia keppejä, joskin aluksi vain puolikasta sarjaa. Harjoitus meni siten, että ensin villitsin Telmaa sen treenilelulla ja sen jälkeen asetin lelun keppien päähän palkaksi. Tämän jälkeen aloitin viemään Telmaa hihnassa, jolla pidin huolen, että koira ei päässyt etenemään kuin keppien oikeista väleistä. Muutaman hapuilevan kerran jälkeen Telma meni kepit jo melko mukavasti - pää alhaalla ja kovalla vauhdilla. Sain ohjeistuksen, että jos tätä harjoitusta pääsisi tekemään vaikka kerran päivässä, niin kepit alkavat iskostua koiralle päähän melko nopeasti. Joo, me ei vaan taideta ihan joka päivä päästä niitä treenaamaan.
Keppien jälkeen vuorossa oli hyppy ja siivekkeen kierto. Telmalla sujui sekin tosi hyvin ja menimme useita kertoja kahdeksikkoa. Tässä harjoituksessa käytin aluksi ohjauksessa Telman suosikkilelua apuna. Telma kuitenkin teki harjoituksen mallikkaasti myös sen jälkeen, kun aloin ohjata sitä pelkästään kädellä. Ongelmia tuli vasta siinä vaiheessa, kun yritin saada Telmaa tekemään harjoitusta siten, että lelu tuli vasta apuohjaajalta. Kun lelu ei enää ollut minulla, ei Telmaa meinannut jaksaa kiinnostaa tehdä ohjauksessani mitään. Lopulta sain kuitenkin Telman menemään harjoituksen muutaman kerran siten, että sille toivottavasti alkoi vähitellen hahmottua, kuinka palkka tulee vasta tekemisestä, eikä kyse ole suinkaan ainoastaan lelun jahtaamisesta. Tätä yritämme jatkossa erityisesti vahvistaa.
Kaikin puolin olin harjoituksiin tyytyväinen. Aikaa meillä meni treenatessa n. 40 minuuttia ja muistin aina myös pitää tietyn toistomäärän jälkeen tarvittavat tauot. Telmasta kyllä huomaa, kun sillä alkaa keskittyminen herpaantua. Kotiin päästyämme katsoimme vielä treenivaihtoehtoja agility-dvd:ltä, ja Telma oli täysin ymmällään kuullessaan tuttua äänimaailmaa kehuineen aivan "väärässä" paikassa. Se tuijotti kaiuttimia päätään käännellen ja kipaisi välillä ikkunaan ihmettelemään. Lopulta se huomasi tutun näkymän tietokoneen ruudulla ja hyppäsi työtuolillemme katsomaan näytöstä. Toivottavasti sekin sai hyviä vinkkejä seuraaviin treeneihin.
Kommentit (0)
Seuraava merkintä
Edellinen merkintä
