Takaisin vuoteen 2007 (10.09.2008)
Telma täyttää tänään yhden vuoden, joten nyt laitan onnittelut myös kaikille Telman neljälle sisarukselle menemään. Onnea! Kyllähän tässä on tullut noita vuoden takaisia tapahtumia muisteltua. Sen verran on hauskoja ja osin dramaattisiakin muistoja, että pitää jakaa niitä tässä muidenkin kanssa.
Eli palataanpa vuoteen 2007 ja syykuiseen sunnuntai-iltaan. Iita oli ollut jo pari viikkoa kasvattajansa luona, koska oli sovittu, että se saa tehdä pennut siellä. Olimme juuri menossa nukkumaan, kun kasvattaja sitten soitti ja kertoi, että Iitan synnytys näyttäisi vihdoin käynnistyneen. Siinä sitten pakkasimme makuupussit autoon ja suuntasimme yön selkään kohti läntisempää Suomea.
Iitan näkeminen oli hienoa, mutta yllätin kyllä melkoisesti sen vatsan koosta. Iita katsoi meitä kärsivän näköisenä ja kysyi katsellaan, että miten te olette mut tällaiseen jamaan saattaneet. Vaikka Iita läähätti raskaasti ja kulki rauhattomasti huoneesta toiseen, ei illan ja alkuyön aikana alkanut vielä tapahtua mitään. Lopulta Iita nukahti meidän väliimme ja nukkui varsin hyvin koko yön.
Aamulla piti sitten kaikesta huolimatta lähteä takaisin Helsinkiin ja töihin. Sovimme, että kasvattajamme ilmoittaa, mikäli jotain tapahtuu ja muuten palaamme töiden jälkeen. Iltapäivällä vaimoni sitten soitti ja kertoi kasvattajan ilmoittaneen, että Iita oli epätoivoisesti yrittänyt työntää ja työntää, mutta tuloksetta. Kasvattaja oli huomannut, että ensimmäinen pentu yrittää tulla jalat edellä maailmaan ja saman tien suuntana oli ollut eläinlääkäri mahdollista sektiota varten.
Helsingin tuuhkat tuntuivat vieläkin toivottomammilta kun oli huoli pennuista ja Iitasta. Kesken ajomatkan saimme kuitenkin vapauttavan puhelinsoiton: ensimmäinen pentu oli syntynyt pieneläinklinikan odotushuoneen lattialle - kyynelehtevien ihmisten ympäröimänä. Varsinainen Drama Queen tämä meidän Iita.
Kun vihdoin pääsimme paikalle, oli toinenkin pentu nähnyt päivänvalon. Molemmat olivat poikia ja Iita jatkoi täydentämällä sarjaa kolmannella, joka syntyi autoon matkalla pieneläinklinikalta kasvattajan luo. Tässä vaiheessa alkoi tulla pieni huoli, että eikö sieltä olekaan yhtään likkaa tulossa. Muistan sanoneeni kasvattajalle kolmannen poitsun jälkeen, että nyt kun vielä saadaan kaksi tyttöä maailmaan, niin on erinomainen sarja. Ja näinhän siinä kävi - Telma näki vihdoin päivänvalon klo 19.27 ja vain hetkeä myöhemmin sitä seurasi vielä toinen tyttö.
Telma oli tytöistä selvästi suurempi, mikä on jälkeenpäin naurattanut. Neiti on nimittäin tällä hetkellä selvästi pentueen pienikokoisin. Tunnistus oli muutenkin helppoa, koska Telmalla oli vasen korva musta sekä oikealla puolella päätä oli silmän ympärillä suuri mustaruskea merkki.
Näin se Telman elo tässä suuressa maailmassa sai siis alkunsa. Nyt se istuskelee sylissä ja tuhnuttelee samalla aika pahan hajuisesti - taitaa johtua suussa sulavasta saparosta, jonka se sai ensimmäiseksi synttärilahjakseen. Mukava kaveri kaiken kaikkiaan.
Kommentit (1)
Seuraava merkintä
Edellinen merkintä
