Hei, olen Telma... (19.08.2008)
...ja täytän ihmisten iässä syyskuun 10. päivänä vuoden. Ekat synttärit - jee! Jos vaikka saisi uuden herkkuluun tai lelun. Herkkuluu olis kyllä parempi lahja, koska leluissa ei oo oikein haastetta. Mä oon "suolistanut" kaikki saamani lelut alle kymmenessä minuutissa - isäntäväki ei kuulema enää viitsi ostaa lisää. Taisivat mainita, että sama olis syöttää mulle kerran viikossa kympin seteli. Mä en ymmärrä - paperin syöminen on vauvojen juttu ja mä oon kuitenkin jo melkein vuoden!
Niin, mä asun siis äitini Iitan ja ton johtokaksikon kanssa Helsingissä - siis Stadissa. Tässä meidän asuinpaikan lähettyvillä asuu aika paljon muita koiria, joita me silloin tällöin nähdään lenkillä. Vähän tylsää on, kun niitä ei pääse moikkaamaan hihnassa, mut ihan mageeta on myös rähjätä niille. Isäntäväki tosin yrittää tunkee mulle aina toisia koiria kohdatessa jotain makupalaa suuhun, mut ei mua sellainen oikein kiinnosta. Mä oon terrieri! Mä kaipaan kunnon menoa. Pitää saada kierroksia, ettei elämä käy tylsäks. Toisaalta lihapullat on tosi herkullisia ja mulla on viime aikoina menny monta hyvää adrenaliinipiikkiä sivu suun, kun en oo voinu vastustaa kiusausta. On se ruoka vaan niin hyvää!
Ruoka tulee meillä sellaisesta kaapista, jonne mä en yllä. Mä saan ruokaa vaan kahdesti päivässä, mikä on aivan liian vähän. No, mut menu on ihan kunnossa, vaikka eihän tää mikään viiden tähden raakaruokaravintola ole. Meillä saa erilaista lihaa ja kasvista ja joskus myös naksuja. Makupaloja irtoaa sit lenkillä ja kun mä juoksen erilaisia esteitä tai teen käskystä jotain juttuja esim. istun tai seuraan. Mä en ymmärrä, että aina pitäis olla tekemässä jotain, että saa suun makeaksi ja vatsan täyteen. Isäntäväkikin vaan usein makailee sohvalla ja vetää kaiken maailman herkkuja naamaan - eikä niitä kukaan käske menemään ensin maahan tai antamaan tassua. Jos mä saisin vaihtaa kerrankin osia, laittaisin isäntäni heittämään aina volttia, että se saa lauantai-iltana yhden oluen jalkapallo-ottelun katsomisen ohelle. Siinä olis sillekin vähän miettimistä.
Toisaalta, onhan se erilaisten juttujen tekeminen ihan mukavaa. Sitä on jotenkin tyytyväinen olo, kun vihdoin tajuaa, että mitä noi multa tällä kertaa haluaa. Siellä esteradalla on kans kivaa, kun saa juosta ja tehdä kaikkia temppuja. Mua ei pelota yhtään. Kerrankin mä karkasin isännältäni siellä treeneissä ja revitin sellaisen tosi korkeen kolmionmallisen jutun huipulle tuulettelee ihan vaan näyttääkseni, et tätä parsonia ei muuten pelota korkeat paikat. Sit jos ne treenit on hallissa, niin siellä on myös tosi hubaa huutaa oikein sydämensä kyllyydestä, kun kaiku on niin mahtava. Ja pitäähän niitä kavereita kannustaa kunnolla.
Käydään me välillä myös sellaisissa keimailujutuissa. Siellä kävellään muiden kans kehää ja sit joku tyyppi tuijottaa ja kopeloi kaikki paikat pöydällä. Siellä saa ihan tajuttomasti namia ja pitääkin saada, kun sellaisessa epämukavassa hihnassa pitää kaiken kansan edessä pää pystyssä takapuolta keinuttaa. Välillä kyllä ärsyttää, kun siellä on sellaisia itseään täynnä olevia tyyppejä. Niille mä oon kuittaillu aina välillä, et munpa äiti on Fin MVA - en mä kyllä tiedä mitä se tarkoittaa, mut jotenkin se tähän juttuun liittyy.
Mun mielestä kaikista mukavinta on kuitenkin juosta ihan vapaana ja mieluiten jossain landella. Mä tykkään myös uida ja kesällä kävin useamman kerran vilvoittelemassa. Sit kun on saanut päästää kaikki höyryt ulos, on mielettömän mukavaa kellahtaa johonkin pehmeään paikkaan ja nähdä unia, et ois vaikka maailman nopein greyhound. Kotona mä makoilen yleensä meidän jättisovalla, joka on täynnä tyynyjä. Toivon aina, että siinä olis myös joku ihminen seurana. Ihmiset on kuitenkin tosi mukavia - ainakaan mä en oo vielä tavannut yhtään inhottavaa ihmistä. Onkohan sellaisia? En mä usko, siksi mä tykkään moikata kaikkia ja kunnolla. Välillä siinä tulee ihan kiire jos meillä on esim. kylässä paljon porukkaa.
Mut tällaista. Synttäreitä tässä odotellaan ja siitä herkkuluusta haaveillaan. Nyt mun pitää taas mennä. Toi isäntä kutsuu sen ruokakaapin luona. Ulkona en kyllä menis. Siellä on kuitenkin pikkaisen kiinnostavampia juttuja kuin joku juustopala. Mut palataan!
Kommentit (2)
Seuraava merkintä
Edellinen merkintä
