Juhannuksen kuulumisia (24.06.2008)
Telma pääsi viettämään keskikesän juhlaa mukanamme Savon sydämeen. Mitään muuta huonoa sukumme maille matkaamisessa ei ollut, paitsi liikenne. Jouduimme ajelemaan koko maan ruuhkaisimpia väyliä ja matkoihin kului siitä syystä tavallista pitempi aika. Telmaa se ei tuntuntut haittaavan. Se matkustaa autossa mielellään ja veti nytkin hirsiä lähes koko menomatkan. Välillä sen piti kuitenkin nousta muistuttamaan perässä ajavia turvavälin jättämisestä. Varsinkin mustakypäräinen moottoripyöräilijä Suonenjoen tienoilla oli Telman mielestä todella epäilyttävä ja aivan liian lähellä.
Perillä Telmistä kuitenkin odotti mitä mieluisin yllätys. Lomailupaikkamme oli kaukana autoteistä ja vielä lammen rannalla, joten lääniä riitti pienelle parsonille ruhtinaallisesti. Mikä parasta, Iitan lisäksi Telman seurana oli sen pikkuveli Tor sekä valkoinen länsiylämaanterrieri Taimi. Näillä neljällä riitti sitten virtasta koko pitkäksi viikonlopuksi. Suurempia ongelmia ei neljän hurjapään kesken tullut, mitä nyt välillä joku laitettiin "jäähylle", kun meno alkoi yltyä liian kovaksi.
Telma oli myös erittäin innoissaan siitä, että se pääsi uimaan. Kaveri ei ole koskaan aristellut vettä ja kävi nytkin säännöllisin väliajoin pulahtamassa vielä varsin vilposeen lampeen. Sunnuntaina se päätti myös paimentaa naapurin laiturilta uimaan lähtenyttä poikaa, joka Telman mielestä näytti huolestuttavalla tavalla hyytyvän lammen keskivaiheilla. Telma ei kysellyt, vaan hyppäsi laiturilta veteen ja alkoi kauhoa kohti uimaria. Arviolta n. 50 metrin pulikoinnin jälkeen se katsoi pojan menneen tarpeeksi lähelle rantaa ja suuntasi itsekin takaisin kuivalle maalle. Että sellainen hengenpelastaja.
Rapatessa roiskuu ja Telmalta taisimme viikonlopun aikana poistaa kolme punkkia ja kerran se onnistui samaan tassunsa laiturilautojen väliin. Mitään vakavampaa ei onneksi käynyt, mutta Telminaattori kyllä huusi kuin syötävä, kun irrotin sen koipea lautojen välistä. Onneksi se ei ollut onnistunut riuhtomaan tassuaan tiukemmin jumiin.
Paluumatka näytti taas yksitysautoilun huonoimmat puolet, mutta koiria se ei haitannut. Juhlapyhä oli väsyttänyt molemmat niin, että ne nukkuivat vielä maanantainakin normaalia enemmän. Mahtoi olla kavereilla tylsää, kun ne huomasivat, että olimme palanneet kaupunkiin ja sen rajoituksiin. No, koirien onni on, että unelmissa siintää oma talo ja piha. Ehkä vielä Telmakin pääsee purkamaan energiaa oikein kunnolla omalla pihallaan.
Kommentit (0)
Seuraava merkintä
Edellinen merkintä
