Uintia ja suojelua (28.04.2008)
Meillä oli Telman kanssa viime torstaina todella mukavaa, kun iltapäivällä suuntasimme vierailulle kasvattajan luo. Siinä olikin meidän temperamenttiselle tytsylle aika lailla totuttelemista, kun se lähes yksitellen pääsi tutustumaan kasvattajamme lauman jäseniin. Täytyy kyllä tunnustaa, että meidän likassa on melkoisesti asennetta! Se ei ala oikeastaan rähisemään kenellekään ja alistuu hetkessä selvästi vanhemmille koirille, mutta jos joku nuorempi alkaa ottaa päähään, niin eikös Telma laita täyslaidallisen takaisin. Tämä koettiin kasvattajan koirienkin kanssa, mutta mitään varsinaisia yhteenottoja ei kuitenkaan syntynyt.
Kasvattajamme oli tosi iloinen Telman nähdessään ja sanoi sen näyttävän oikein hyvinvoivalta...paitsi että se on kyllä melkoinen luikku. Me on syötetty Telmalle viime aikoina isoja annoksia, mutta ei sille näytä vaan kertyvän lihaa luiden ympärille. Nyt sitten tuli kuuri oikein kunnollista rasvaa. Eiköhän se neiti sillä lähde lihoamaan.
Me tehttin yli tunnin lenkki metsässä ja kyllä Telmasta näki, että se ajatteli olevansa koirien paratiisissa. Maisema vaihtui ja neiti päästeli menemään täysillä lukusten koirakavereidensa kanssa. Ennen kuin ehdittiin lenkille, kokeili Telma myös elämänsä ensimmäisen kerran uimista – ja millä tavalla. Kasvattajamme pihassa on n. puolitoista metriä syvä lammikko, johon Telma sitten pitkän vauhdin jälkeen kaaressa hyppäsi. Eikä tuntunut missään! Sieltä se ui rauhallisesti rantaan, ravisteli vähän ja meno jatkui. Hyvin terrierimäistä!
Siitä rasvasta tulikin sitten pikkainen ongelma. Perjantaina Iita ja Telma olivat syömässä normaalisti. Iita lähti lopetettuaan ohittamaan Telmaa, joka koki herkkujensa olevan uhattuna ja aloitti hirvittävän rähinän. Iita vastasi ja onneks eivät iskeneet toisiinsa kiinni. Me sitten lopetettiin rähinä alkuunsa ja erotettiin koirat. Mitään ei päässyt onneksi tapahtumaan, mutta kyllä oli taas hyvä muistutus, kuinka omistajankin pitää miettiä tekemisensä tarkkaan, ettei kyseisenlaisia tilanteita pääse syntymään. Mitään kaunoja koirille ei onneksi jäänyt, vaan entisellä tavalla – kuin paita ja peppu – ne olivat heti tämän välikohtauksen jälkeen.
Sunnuntaina käytiin vielä tutustumassa suojelukoiratapahtumaan. Telma hauskuutti yleisöä aloittamalla suojeluskoiranäytöksen aikana kovan ja itsevarman haukun maalimiestä kohtaan, kun tämä huitoi keppiä koiran edessä ja sivuilla. Ehkäpä meidän Telmasta voisi tulla kelpo suojeluskoira!
Kommentit (0)
Seuraava merkintä
Edellinen merkintä
