Pääsiäinen - korvatulehdus ja muuta mukavaa (25.03.2008)
Pääsiäisen vietto alkoi meillä eläinlääkärikäynnillä. Telma oli rapsutellut toista korvaansa jo muutaman päivän siihen malliin, että aloimme kiinnittää asiaan huomiota. Kun korvaan tutustuttiin lähemmin, oli sen tulipunaisesta väristä pääteltävissä, että tulehdus on kyseessä. Asia varmistui torstaina eläinlääkärillä käydessä. Kyseessä oli hiivatulehdus, joka voi aiheutua monesta asiasta. Jos tulehdus uusiutuu useita kertoja, on syytä epäillä jotain allergiaa. Telma oli lääkärillä tosi hienosti, mutta korva oli yksinkertaisesti niin kipeä, että sain pidellä 5,5kg painoista koiraani tosissani, kun lääkäri tutki tulehdusta. Telma raukka huusi kuin kaulaa olisi leikattu. Mukaan saimme korvatippoja, joita nyt sitten laitetaan kahdesti päivässä kolmen viikon ajan. Korva on lähtenyt parantumaan hyvin ja Telma ei enää edes rimpuile tippoja laitettaessa. Eiköhän se siitä.
Perjantaina kävimme Telman ja Iitan kanssa pitkällä lenkillä ja törmäsimme muiden muassa puoliksi syötyyn villikaniin ja palokärkeen. Telma oli kiinnostunut molemmista. Se haisteli ja olisi varmasti halunnut maistellakin kanin raatoa, mutta tylsät omistajat eivät antaneet. Palokärkeä se tuijotti pää kallellaan tyyliin: "Onpa oudosti käyttäytyvä lintu".
Launtaina Telma sai nauttia hetken meidän jakamattomasta huomiosta, kun Iita oli naapurissa hoidossa. Naapurimme on koiraihminen, jonka oma ystävä siirtyi ajasta ikuisuuteen muutama vuosi sitten. Nyt sitten Telma ja Iita pääsevät hoitoon aina kun on tarvetta ja usein myös silloin, kun tarvetta ei ole. Loistava juttu myös meidän kannalta tällainen naapuri. Iitan ollessa poissa, oli Telman kanssa hyvä treenata hieman perusjuttuja: odottamista, seuraamista, maahanmenoa ym., jotka sujuivat kyllä mukavasti. Silti pitäisi jaksaa olla aktiivisempi noiden perusjuttujen suhteen. Enimmäkseen Telma kuitenkin veteli lauantaina hirsiä, kun ei tarvinnut olla jatkuvasti äitiä kiusaamassa.
Sunnuntaina olin koirien kanssa koirapuistossa pelaamassa. Meidän lähellä on puisto, joka usein on tyhjä. Pelattiin kepeillä ja paksummilla rungoilla. Telma ja Iita on molemmat ihan hulluina niihin. Kun ne työstää vaikka jotain paksua oksaa, on äänimaailma aivan uskomaton. Oman tulkintani mukaan se on jotain koirien kiroamisen ja valituksen väliltä. Lenkin jälkeen katselin, kun suosikkijalkapallojoukkueeni Manchester United löi Liverpoolin selvin lukemin. Telmakin rakastaa jalkapalloa, ja sitä pitää kotisohvalla oikein vahtia, ettei peli kirjaimellisesti tempaa mukaansa. Telma yrittää nimittäin silloin tällöin napata pallon tv-ruudusta.
Maanantaina olimme sitten treenaamassa agilitya Lohjalla. Telma meni oikein hienosti mutkalla olevasta putkesta ja hypytkin sujuivat mallikkaasti. Omatoimisesti se myös paineli korkeaa A-estettä ylös alas ilman pienintäkään pelkoa. Hyvin telmamaista. Itse pääsin treenaamaan myös oikean agitykin kanssa ja oli kyllä mukava ohjata hyvin treenattua koiraa. Tein ohjausharjoituksia vasta neljättä kertaa elämässäni ja kyllä tuli hiki. Sen verran vaativan harjoituksen oli ohjaajamme rakentanut. Koiran ohjaaminen agilityssa tuntuu kyllä kaikin puolin luonnolliselta. Väittäisin, että siinä on paljon yhtäläisyyksiä eri pallopelien pelaamisen kanssa: spurtteja, nopeita suunnanmuutoksia, muiden (koiran) liikkeiden lukemista ym. eli koordinaatio ja vartalonhallinta on oltava kunnossa. Jokaisen harjoituskerran jälkeen tulen kuitenkin nöyremmäksi. Todellinen haaste tulee olemaan Telman treenaus, joka vaatii kärsivällisyyttä ja treeniä treenin perään. Toivottavasti motivaatio säilyy.
Oikein oli mukava ja rentouttava pikku loma ja nyt jaksaa varmasti töissäkin paremmin.
Kommentit (1)
Seuraava merkintä
Edellinen merkintä
