Seniorikoira

Aivan kuten ihmisetkin, koirat elävät pidempään kuin menneinä vuosikymmeninä. Koiran ruoka on parempaa, huolenpitoa on yllin kyllin ja vaarojakin on vähemmän. Koska koirarotuja on satoja erilaisia, on vaikea yksiselitteisesti sanoa, milloin koira oikeastaan on vanha. Se tiedetään, että pienet ja keskikokoiset rodut vanhenevat hitaammin ja elävät pidempään kuin jättirodut. Esimerkiksi beagle alkaa olla vanha vasta kymmenvuotiaana, tanskandoggi jo kuusi-seitsemänvuotiaana. Tutkimukset osoittavat, että riittävä EPA-rasvahappojen määrä ravinnossa tukee tervettä vanhenemista - sekä kehon että mielen.

Koirien vanhenemiseen liittyvät muutokset ovat samankaltaisia kuin ihmisillä. Niveliä alkaa kolottaa ja näkö heikkenee. Dementiaakin voi ilmetä. Seniorikoiran perusaineenvaihdunta hidastuu ja rasvan määrä kehossa kasvaa lihaksien kustannuksella. Energiantarve pienenee ja on aika olla tarkkana ettei koira pääse lihomaan. Koiran muuntokelpoisen energian tarve vähenee 1. ja 7. ikävuoden välillä noin 20 %, koska koiran fyysinen aktiivisuus vähenee, ja lihasmassan osuus pienenee rasvakudoksen lisääntyessä. Rasvakudoksen energiankulutus taas on pienempi kuin lihaskudoksen.

Liikunnalla voidaan hidastaa iän mukanaan tuomia kehossa tapahtuvia muutoksia. Toisaalta vanhoilla koirilla suhteellisen yleiset sairaudet, kuten hormonitoiminnan häiriöt (diabetes tai kilpirauhasen liikatoiminta) saattavat lisätä energiantarvetta. Kun vanhan koiran ruokavaliossa on 4,5 g sulavaa raakavalkuaista metabolista elopainokiloa kohti, koiran valkuaisen saanti on sopivalla tasolla. Tämä määrä vastaa hyvin täysravintojen aikuisen koiran suosituksia. Toisaalta on myös arveltu, että 12-13-vuotiaiden koirien optimaalinen valkuaisen tarve olisi suurempi kuin vuoden ikäisillä koirilla. Iäkkään koiran lisääntynyttä valkuaisen tarvetta ei kuitenkaan kannata korvata määrällä, vaan valkuaisen laatua parantamalla. Omega-3- ja muut välttämättömät rasvahapot hoitavat ja suojaavat vanhenevan koiran kudoksia ja vaimentavat tulehdusreaktioita.